Valtakunnalliset kiitoksen aiheet 1788-1790

Kiitosjumalanpalvelusten sarja jatkuu. (Edellinen osa oli 1777-1784.) Kustaa III:n sodan aikaisia kiitojumalanpalveluksia on käsitellyt Henrika Tandefelt artikkelissa Tacksägelser, troféer och en talmans död : politiska ceremonier och scener under krigsåren 1788-1790. Ne vilahtavat myös Elisabeth Reuterswärdin väitöskirjassa Ett massmedium för folket : studier i de allmänna kungörelsernas funktion i 1700-talets samhälle (2001). 

Reutersvärd toteaa, että Suursaaren taisteluvoitosta 17.7.1788 lähetettiin seurakuntiin kiitosjumalanpalveluksissa luettavaksi varsin mitään sanomaton teksti, joka ei kertonut mitään yksityiskohtia tapahtumista. A. J. Hornborgin läpikäymissä Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeissä tämä ei erotu ollenkaan, mutta ilmeisesti kyseessä on 9.8.1788 lähetetty ohjeistus yleisestä sotamenestyksestä kiittämisestä.

Parkumäen taistelu käytiin Rantasalmella 21.7.1789. Porvoosta lähti 2.8.1789 ohjeistus pitää kiitosjumalanpalvelus Parkumäen voiton johdosta. Nyt tekstissä huomioitiin nimeltä sekä vihollisen joukkoja johtanut parooni Schult että ruotsalaisten voitokas johtaja von Stendingk (Korjaus 10.10.2022 8:45: p.o. Stedingk, kuten kommentoija ystävällisesti huomautti). Kiitosjumalanpalvelusta varten painettiin kolmisivuinen taistelukuvaus, mutta mahtoikohan se ehtiä Suomen maaseudulle? Skoonessa se oli käsissä 9.8. ja nyt se on luettavissa digitoituna samoin kuin rukousteksti suomeksi:

Kaikkiwaldias ja Armollinen Jumala! Sinun etehes me uloswuodatamme meidän sydämmemme hartahimman ilon ja Kijtoxen sen Kunniallisen woiton edestä, kuin Sinä meidän Kuningallemme ja Hänen asehillens yhtä woimallista wihollista wastaan suonut olet, ja me nyt olemma kuulleet meille julistettaman. Sinä olet sen kautta woimallisesti osottanut, kuinga ett Sinä ole meitä ylönandanut, waan jo armollisest katsonut niiden rukousten puolehen, joita me Sinun etehes kandanet olemma. Sinulle, Woiton Herra, me nyt sen edestä maxamme meidän lupauxemme, koska me Sinun Pyhää Nimeäs Sydämmestä ylistämme ja sen hartaimman kiitosuhrin Sinulle edeskannamme.

Me iloitsemme Herra Sinun apus ylitse: älä ota sitä pois meildä, waan anna sen aina ymbäriandaa meidän Rakastettua Kuningastamme ja Hänen Sotajoukkoansa, joka kunnioitettawasti sotii meidän rakkaan Isänmaamme kunian, wakuuden ja onnellisuden edestä. Silloin pitä wihollisen aikomuxet pian tuleman tyhjäxi, ja meidän pitä saaman kiittää Sinua yhden suloisen rauhan edestä.

Öölannin suunnalla 26.7. käydystä meritaistelusta ja Ruotsinsalmen taistelusta 24.8.1789 ei syntynyt kiitoksenaihetta. Seuraavan vuoden tapahtumista irtosi enemmän propagand... syytä kiitokseen. Voitto Valkialassa 29.4.1790  ei näy Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeissä, mutta painettu suomenkielinen rukousteksti todistaa siitä, että kiitosjumalanpalveluksia järjestettiin täälläkin. Tästäkin taistelusta jaettiin ruotsiksi seurakuntiin perusteellinen selostus, jonka oli kirjoittanut kuningas Kustaa III itse. 

Haminan ulkopuolella saavutetusta meritaisteluvoitosta 15.5.1790 lähti Porvoosta kiitosjumalanpalvelusohjeistus 5.6.1790. Tästäkin tapahtumasta on painettu yksityiskohtainen selostus, josta on myös suomennos: Juttu armeijan lautan toimituxista : ja woitosta Fredrichshaminan tykönä sinä 15:nä päiw:nä touko-kuusa 1790, kuningaan johdatuxen alla, joka likemmin selittää, mitä sijtä courierin suullisen tietä andamisen kautta edelläpäin on tietoon tullut. Liekö sitä sitten Suomen kirkoissa sanasta sanaan luettu? Rukousteksti on taas paljon lyhyempi.

Epäonnistumisista merellä ja Viipurinlahdella ei tietenkään kerrottu mitään saarnastuoleista. Mutta Ruotsinsalmen toinen taistelu 9.7.1790 julistettiin vertaistaan vailla olevaksi. Ohjeet kiitosjumalanpalveluksesta lähtivät seurakuntiin Porvoosta 28.7.1790. Rukousteksti oli painettu Tukholmassa samoin kuin Juttu tappeluxesta : Ruotsin ja Wenäjän skärgårdi-lauttain wälillä Ruotsinsalmesa sinä 9:nä ja 10:nä päiw:nä heinä-kuusa 1790.

Neuvottelut rauhasta päätettiin 14.8.1790 ja sopimus vahvistettiin 19.8. Porvoosta viesti kiitosjumalanpalveluksesta lähti eteenpäin 11.9. 1790.

P. S. Viimeksimainittua lukuunottamatta kiitoksen aiheet olivat sotavuosina päinvastaiset Vanhassa Suomessa. Lisätietoa on Antti Räihän artikkelissa Den lutherska kyrkan, ”den finska andan” och Gustav III:s krig (1788−1790) i Gamla Finland.