Hyväntekijäisten monet merkitykset (1/2)

Kesäkuun 1800-luvun tutkimuksen päivien yksi esitys sai minut kaivamaan esiin tekstin Opastusta sanomalehden tilaukseen 1851 ja koska olisi pitänyt olla kirjoittamassa väikkärin hyväntekeväisyyslukua huomioni kiinnittyi sanaan hyväntekijäiset virkkeessä

Säädyllisyys vaatii luonnollisesti, Nimismiehelle ensisti antamaan hyväntekijäisiksi jonkun lampaan käpälän ja pari naulaa voitakin, jos tarpeelliseksi nähdään.

Tässä hyväntekijäiset eivät liity hyväntekeväisyyteen vaan muistuttavat voitelua. Sanahaku tuottikin sitten lisämateriaalia aiempaan kokoelmaani menneisyyden suomalaisten rehellisestä suoraselkäisyydestä (*)

Sanomalehtitilauksen vaatimat hyvittäjäiset muistuttavat myöhempää tekstiä, jossa perustellaan paikallisen postikonttorin tarvetta.

... postimies se pahin oli. Sille jos olisi jonkun lapun antanut vietäväksi veljen pojalle eli jollekin tutulle, tuolla rautatiellä esimerkiksi, niin anna ensin postiraha ja vielä hyväntekijäiset erittäin. Eikä ne omankaan pitäjään herrat antaneet ilmaiseksi laukkuaan nekään. (Kaiku 10.7.1888) 

Mutta enemmän esimerkkejä on välittäjälle annettuista lahjoista.

 ...mutta siinä kohdassa oli hänelle avullisena eräs taitavampi, jolle hän sitten tavan takaa kustanteli portviiniä, sekä apulaiselle antaaksensa auliit hyväntekijäiset... (Sanomia Turusta 4.9.1874)

Nurkka-asianajajista ... itse tietysti he ottavat runsaatkin hyväntekijäiset tästä välitystoimestaan. (Uusi Aura 2.9.1899) 

Kyse oli maksusta, joka nähtiin oikeudettomaksi ellei peräti laittomaksi.

Tässäkin lehdessä on julkaistu ylimaasta lähetettyjä kirjoituksia, joissa surkeasti valitetaan, miten niin sanottu Pohjolan tukkityöläisten rengas on paneutunut vähitellen koko ylimaan vitsaukseksi... Jos mieli tehdä työtä, niin alistu maksamaan renkaan "jokikasööreille" melkoinen hyväntekijäinen, joka käy jonkinmoisen sisäänkirjoituksen nimellä... (Perä-Pohjolainen 1.6.1907)   

Mutta hyväntekijäisiksi kutsuttiin myös kaupanpäällisiä, joista olen kerännyt aiemmin majalakkiesimerkkejä. 

... mutta vielä on olemassa epäkohtia, jotka pitäisi mitä pikemmin kerrassaan sopimattomina ja rehellistä kaupankäyntiä loukkaavina poistettavan.

Tarkoitamme tälläkertaa etupäässä tuota meidän kaupungissamme vielä hyvin yleistä pahaa tapaa että lahjomisella ostajia luoksensa houkutella eli toisin sanoen n.k. "kaupanpäällisillä" ja joululahja-antimilla soaista ja pimittää yksinkertaisia ajattelemattomia ostajia ja luulotella että he kaupan tehtyänsä tottakin "kaupanpäälliset" tai muut "hyväntekijäiset" olisivat lahjaksi kauppiaalta saaneet...  (Keski-Suomi 30.11.1897)

Sanomalehden tilaus ja asiaton maksu sekoittuvat viimeisessä esimerkissä.

Tietysti nuorsuomalaiset ja suomettarelaiste kauppiaat nyt myvät näinä syyskuukausina muun rihkamansa ohella myöskin puolueensa sanomalehtiä, sehän on heidän tapaistaan. Tuo tavallinen kohtaus kauppiaan ja velaksi ostavan maamiehen välillä taasuu suntuu:

- Olisi ostettava vähän kapistuksia, vaan... sopisiko panna ylös?

- Hm. No voihan tuosta tehdä kolmen kuun paperin... vähän lisäksi hyväntekijäisiä -.

- Eikö muuten sovi?

- Ei sovi?

- Noo, olkoon.

Kirja tehdään, jossa on "hyväntekijäiset" ja korot summan lisäksi, sekä vielä sanomalehden tilausmaksi -.

- Vaan enhän minä sanomalehteä - ? "Maakansahan" mulle on ennen tullut -.

- Vaan nyt tulee tämä lehti, tai jos et suostu, ei tehdäkään kirjaa.

- No olkoon, täytyy...

Kolmen kuukauden perästä perii kauppias saamisensa -.

Sillä tavoin niitä "parempia" lehtiä levitellään -. Varokaa siksi, maamiehet, sellaisia "lehmäkauppoja". (Maakansa 13.9.1913)

Tätä vastaa Aug. Hjeltin selostus esityksessä Maakaupasta ja krediittioloista itä-Suomessa 

Talonpojan välttämättömintä tawaraa jauhoja, ei näet myydä velaksi, ellei hän osta muuta tavaraa lisälsi ja vähintäin samasta summasta kuin jauhoja. Velaksiantaja pakottaa siten köyhää velaksi ottajaa vasten hänen tahtoansa lisäämään hänen welkaansa! (Wuoksi 28.6.1893) 

 

Kyseessä on  esimerkki hyväntekijäisten yleisimmästä merkityksestä eli velanoton yhteydessä vaaditusta maksusta. Näitä enemmän huomenna. 

(*) Aiempia kirjoituksia teemasta: Herutuslahjoista, Kun lohi luki ja lahna lauloi, Voi ol' voide pipliankin, kananmunat katkismuksen, Täydennysosien matkamertomus ja Kauppamatka hyvittäjäisittä.

Lisäksi vuosia sitten jaoin hieman epäuskoisena Georg Ståhlbergin tekstiä, jossa puhuttiin 1700-luvulla lahjuksin täytetyistä papin viroista. Vasta kun väikkäriä varten silmäilin läpi Gunnar Suolahden kirjan Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla, huomasin, että siinä oli sivukaupalla samaa teemaa.