Nordisk Historikermötetin viimeisen päivän eli keskiviikon aloitin sessiossa More than a space for female labour - the early modern Nordic household revisited. Siinä puhui ensimmäiseksi Karin Hassan Jansson, joka oli tarkastellut vuosilta 1750-1850 tekstejä, jotka määrittelivät aviomiehille ja vaimoille "kuuluvia" töitä ja elämänpiiriä.
Kuvaava esimerkki (hämmästyttävän) tasa-arvoisesta ajattelusta oli Swebeliuksen katekismus, jossa korostettiin molemminpuolista apua ja huolenpitoa. Janssonin esityksessä ero tanskalaiseen 1700-luvun katekismukseen, jossa aviomiehen piti hallita ja elättää, tuntui merkitykselliseltä. Lisäksi se resonoi havaintoihini siitä, miten tasa-arvoisesti naisista kirjoitettiin väitöskirjahankkeeni aineistossa. Janssonkin käyttää sanomalehtiä, mutta ei selittänyt tässä esityksessä tätä tarkemmin.
Keskustelussa Janssonilta kysyttiin oliko molemminpuolisuuden korostus viite toisenlaisesta todellisuudesta. Jansson totesi, että korostus oli vastareaktio kaupungeissa esiintyneeseen uuteen elämäntapaan.
Jansson päätti esityksensä toteamalla, että pitää olla varovainen heijastaessaan eri aikojen ja eri maiden sukupuolikäsityksiä toisaalle. Ruotsi 1700-luvulla oli eri asia kuin saman ajan Britannia, josta tehty tutkimus saa enemmän näkyvyyttä ja värittää näkemyksiä menneisyydestä turhan paljon.
Carolina Uppenberg kertoi projektistaan, jossa hän on (hieman karrikoiden) kerännyt torpparisopimuksista nais- ja miestaksvärkkien määriä. Argumenttinsa oli, että koska miestorpparit olivat naisia enemmän torpan ulkopuolisissa töissä, naiset olivat "todellisempia" torppareita. Tilastollinen päättelynsä ei täysin vakuuttanut ja keskusteluosiossa mainittiin, että taksvärkkien sukupuolijakauma 1700-luvulla oli tasaisempi, mikä jäi arveluttamaan. Eikä ainoastaan siksi, että 1700-luvun alku Ruotsissa alkaa näyttäytyä huomattavan tasa-arvoisena.
Hilde Sandvikin esitys palveluspakosta Norjassa jäi hieman epäselväksi. Oli tiukat määräykset muuttokielloista ja palvelupakosta, mutta todellisuudessa väestönlaskennassa oli iso joukko päivätyöläisiä ja irtolaisuudesta ei läheskään aina tuomittu.
Hanna Østhus käsitteli 1700-luvun miespalvelijoita Tanska-Norjan kaupungeissa. Heistä alettiin puhua tuottamattomina ja erityisesti lakeijoita vastaan puhuttiin suoraan. Miesten suhteellinen osuus laski läpi 1700- ja 1800-luvun. Lähdepohja oli moninainen, mutta Østhus viittasi myös sanomalehti-ilmoituksiin, jee!
Nina Javette Koefoed puhui kristinuskoon nojaavasta työntekovelvoitteesta. Tanskassa saattoi 1700-luvulla joutua kehruuhuoneelle tai sitä vastaavalle työhuoneelle olemalla kiroileva vaimo, joka ei hoitanut kotitaloutta, tai olemalla nuori mies, jota vanhemmat eivät muilla keinoin saa patistettua työhön. Työ oli hurskautta.
Lopuksi voisi sanoa jotain historiantutkijoiden sukupuolien välisestä työnjaosta, mutta ei mitään uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti