Ensinnäkin löytyi huutokauppailmoitus (FAT 27.6.1822), jossa kerrottiin länsipuolen tulleen jaetuksi neljäksi tontiksi Kiseleffin plantaasin eli viljelmän ja Meilahden kartanon Isbergin torpan välillä. Huutokaupat voittivat maistraatin pöytäkirjan mukaan (15.7.1822 §4) tonttien 1 ja 2 osalta seppä Hallén, tontin 3 kauppias Blomqvist ja tontin 4 teurastaja Malmsten(?). Saivatko he takuita kokoon eli vuokrasopimukset oikeasti tehdyksi jääköön myöhemmäksi selvitettäväksi.
Olennaisempaa on huomata, että Kiseleffin viljelmä sijaitsi sokeritehtaan pohjoispuolella. Tämä näkyy Kaupunginmuseon digitoimasta kartasta Charta öfver Herr Commerce Rådet Feodor Kisileffs nyttjade ägor å Töhlö trakten af Helsingfors stad (1834), johon ei valitettavasti ole selitettä, mutta kartoitetun alueen yläreunassa lukee "Handlanden Sveloffs Villa N:o 1 möter här". Gregori Zwileff on ennestään tuttu (Töölön huvilat 1, 2 & 3) ja nyt vihdoin tiedän missä järjestyksessä vanhin numerointi kulki.
Sokeritehtaan ja Töölön huvila 1:n välisestä alueesta tuli 1840-luvun alun kaavoituksessa huvila n:o 45 Toivo. Sen 30 vuoden vuokraoikeus huutokaupattiin 29.7.1854 (§7) ja voittaneen tarjouksen teki kauppias Kristoffer Bogdanoff. Hänellä oli jo ennestään vuokralla Toivon pohjoispuolelta huvila n:o 50 Salli (26.8.1852 §11), jonne hän vuonna 1855 perusti ruutikaupan (Aftonposten 18.7.1896).
Kun Haminassa 7.4.1818 syntynyt Kristoffer Bogdanoff kuoli 17.7.1896 hänellä oli vuokralla Toivo sekä pohjoisempi huvila n:o 53 Dal (HRA 11028).
Lauri Koskivaaran havainnot kertovat seuraavasta vuosikymmenestä:
Läntisen Viertotien itäisellä sivustalla vastapäätä Matrosoffin tonttia sijaitsivat tämän alueen ehkäpä vanhimmat huvilat: taitekattoinen Iso Toivo ja yksikerroksinen Pikku Toivo ulkohuonerakennuksineen, jotka aikoinaan olivat toimineet kotieläinsuojina. Näiden takana kadun suuntaisena oli kaksikerroksinen puinen asuinrakennus talleineen ja liitereineen (Oksan ajuriliike) ja pihalla matala yksikerroksinen maja, jossa asui sipuliryssiä. Kaikki nämä rakennukset olivat kauppias Bogdanoffin aikoinaan rakennuttajia rakennuttamia. Pikku Toivossa oli pieni ruutikauppa ja varasto, jonka kauppaneuvos Tallberg osti ja siirrätti vahvasti piikkilangoilla suojattuun ja punalipulla varustettuun valkeaksi maalattuun huvilaan, joka sijaitsi Hippodromin takana. Sittemmin Pikku Toivossa toimi sauna ja myös vähäinen leipämyymälä, josta Ressun siellä päin asuvat pojat ostivat halpoja keksejä meidän “ulkoseurakuntalaistenkin" mutusteltavaksi. Kaksikymmenluvun alussa Pikku Toivo joutui antamaan tilaa nykyiselle sokeritehtaan sivuitse Kallioon kulkevalle väylälle. Iso Toivo pystyi pysymään jotenkuten pystyssä pahoin rähjääntyneenä aina Messuhallin rakentamiseen asti (Kun Helsinki oli nuori ja pieni. Muistikuvia poikavuosilta (1968) s. 44)
Koskivaaran mainitsema sauna on etualalla Signe Branderin kuvassa vuodelta 1912 (HKM). Taustalla on "Iso Toivo", josta Brander otti kuvan pihan puolelta (HKM). Ison-Toivon takana oli vuonna 1910 valmistunut Hippodromi.
Turuntie 11 ja 13 valmistautuvat kirvelin sydämin tragediaan. Ne ovat vanhoja taloja. N:o 11 palovakuutettiin ensimmäisen kerran v. 1833. Käsitätte siis. Ne on rakennuttanut aikoinaan Cristoff Bogdanoff Venäjältä tullut köyhä poika, josta piti tulla Suomen siihen aikaan tunnetuin, ellei ainoa ryytikauppias. Talot ovat vieläkin hänen lastenlapsiensa hallussa. Mutta ne ovat kaupungin maalla ja niiden on siis väistyttävä tulevan messutalon tieltä. Turuntie 13:ssa, jossa talojen omistajat asuvat, ei ole osattu siihen alistua. Meille näytetään toistasataa vuotta vanhaa koirankoppia ja yhtä vanhaa silakansavustimoa ja kysytään, että minne nämä sitten pannaan. Ja sitten meidät viedään ullakolle, josta Turuntie näkyy toista päätään myöten. Sitten meidät viedään saliin vanhojen valokuvien ja muistojen ääreen. Vanha talo on tosiaankin liikuttava asia. Kivimuurista muutetaan kylmästi, kaipauksetta. Vanhaan puutaloon jää kappale sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti