Alexandra Smirnoff 1860-luvulla Valokuva M. Seifert Museovirasto, CC BY 4.0 |
Mutta keitä olivat tiedenaisille epärelevantit pojat, joiden kanssa Alexandra O. L.:n mukaan reippaasti hiihti ja luisteli? Ja oliko isänsä "alun alkaen venäläinen maaorja, joka osti itsensä vapaaksi ja päätyi lopulta Vaasaan kauppiaaksi", kuten Tiedenaisia-sivusto väittää?
Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on ei, jos uskoo Aila Pesosta (*). Alexandran isän vanhemmat Aleksander Andrejevitch Smirnoff (1778–1830) ja Nadescha Grigorjevna (o.s. Schukoff, 1776–1830) olivat "Venäjällä syntyneet ja Vaasassa kuolleet". Ennen Vaasaan tuloa "Aleksander Smirnoff oli saavuttanut työllään hyvän taloudellisen aseman ja ostanut itsensä vapaaksi maaorjuudesta. Muotokuvassaan hän pitää kädessään vapautuskirjaa."
Kun Alexandran Pietarissa syntynyt isä Mikael Aleksandrovitch (1807–1888) ei vaimonsa kuoleman jälkeen pystynyt huolehtimaan lapsistaan, näiden tukena oli ainakin veljensä Alexei Aleksandrovitchin (1812–1847) leski Maria Margareta Smirnoff (o.s. Rosendahl).
Jotain tukea Alexandralla, isoveljellään ja neljällä pikkuveljellään on täytynyt olla. (Kahdesta pikkusiskosta tiedetään vain nimet ja he ovat kuolleet ennen vuotta 1866, todennäköisesti aivan lapsina.)
Sillä jokuhan järjesti oppimisesta ja puutarhasta kiinnostuneen Alexandran toiselle puolelle maata kreivitär Helena Alexandra Stewen-Steinheilin luo.
Alexandraa kaksi vuotta nuorempi Georg Smirnoff (1840–1896) kirjattiin yliopistoon 1859, opiskeli lääkäriksi ja pääsi kovan yrityksen jälkeen professoriksi. Rahaa riitti myös Mikaelin (1846-1901) yliopistokoulutukseen, jonka hän hyödynsi opettamalla venäjää.
Välillään syntynyt Wasili Smirnoff (1842–1932) piti Pesosen kokoamien tietojen mukaan "50 vuoden ajan apteekkia Lontoossa ja lahjoitti Pohjanmaan museon perustamiseen ja kokoelmiin 200 000 markkaa" eli on saanut jotain koulutusta hänkin.
Alexandra ei siis Ruotsissa kouluttautuessaan ollut pisimmälle lähtenyt sisarus, mutta sitä ei ollut myöskään Wasili. Sillä merille lähtenyt 17-vuotias Wladimir kuoli Alexandriassa eli Egyptissä huhtikuussa 1866. Tämä kerrottiin Vasabladetissa 26.5.1866.
Isoisän nimen saanut perheen vanhin poika Alexander muutti edellä linkitetyn sukutaulun mukaan Yhdysvaltoihin vuonna 1857 (ollen siis varhainen Amerikan siirtolainen) ja kuoli Illinoisin vapaaehtoisten joukossa Chickamaugan taistelussa 20.9.1863 osana Yhdysvaltain sisällissotaa. Tämä tiedettiin Vaasassa, kun Vasabladetissa 22.7.1865 julkaistiin ilmoitus.
Kiitos avoimen yliopiston kurssimaksun minun oli mahdollista avata artikkeli (**), josta selvisi lisätietona/vahvistuksena, että
"In Cincinnati, in Louisville, and finally in Elizabethtown, Kentucky, the regiment nursed its wounds and received new munitions and recruits. Among the latter there was a certain Alexander Smirnoff of Ottawa, Illinois, who had enlisted on September 25. [1861, ***] A Russian, judging by his name, he was perhaps attracted by his compatriot's fame and wished to serve under him while fighting for the Union." [...] It was at Chickamauga, on the second day of the battle, that Alexander Smirnoff was killed. In the two years since his enlistment this Russian soldier had been promoted to corporal and sergeant, all in the same Company C, Nineteenth Illinois, which at Chickamauga fought outside Turchin's brigade but close by.Vasta kahdeksan vuotta myöhemmin Alexandraa emännöinyt kreivitär kuoli ja tämän tahdon mukaisesti Alexandra Smirnoff lähti Ruotsiin opiskelemaan puutarhanhoitoa. Hän erikoistui omenapuihin ja oli näin ollen maamme ensimmäinen pomologi.
(*) Aila Pesonen: Kauppaa ja kulttuuria Nikolainkaupungissa - venäläisyys Vaasan historiassa. Vaasa kieliyhteisönä. Näkökulmia kaksikielisen kaupungin monikielisyyteen. Vaasan yliopiston tutkimuksia 304. 2015
(**) Parry, Albert. "John B. Turchin: Russian General in the American Civil War." The Russian Review 1, no. 2 (1942): 44-60. doi:10.2307/125202.
(***) J. Henry Haynie, ed., The Nineteenth Illinois; a memoir of a regiment of volunteer infantry famous in the Civil War of fifty years ago for its drill, bravery, and distinguished services, Chicago, 1912, s. 93
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti