lauantai 17. elokuuta 2019

Täydennysosia postista

1) Kesällä Stenfeltin kuvitusta etsiessäni Wikipediassa tuli vastaan yksi matkustukseen käyttämänsä laiva postimerkissä. Näistä vuonna 2015 käyttöön avatuista postimerkkikuvistahan tein tuoreeltaan hutkimuksen, mutta vaikka tarjoaisivat mainiota blogikuvitusta niin ovat käytettävyyssyistä unohtuneet. Kirjan kuvitukseksihan tiedostot ovat aivan liian pieniä.

2) Postimerkkien jälkeen Postimuseo avasi verkkoon kiertokirjeet ja kirjelmät, joita en ole blogissa saanut kai koskaan mainituksi. jostain kopsaamani esittelyn mukaan “Liitteet sisältävät paljon Postin palveluksessa olleiden henkilöiden nimitys- ym. tietoja. Sivulla näkyvä Google-haku osaa hakea sisällöstä.”

Edellisen testaamiseksi hain Ulla Ijäksen blogissaan esittelemää Suomen ensimmäistä postineitiä Elisabeth Rönnholmia sukunimellään. Käyttöliittymään tuli tulokset nätisti aakkosjärjestyksessä, mikä nimeämistavan takia tarkoitti myös aikajärjestystä. Tämä oli kätevää, mutta se, että näkyvillä ei ollut tekstisisällöstä leikettä ei houkutellut tiedostojen avaamiseen. Siirtyminen varsinaisen Googlen puolelle paljastikin, että osumat käsittelivät muita Rönnholmeja. Ilmeisesti nimitys- ym. tiedot alkavat aikaansa myöhemmin.

3) Postin varhaisista naistyöntekijöistä tuli mieleen tekstini Forstenin sisaruksista. Postiin päätyneen Rosa Forsténin koulunkäynnistä oli lyhyt täydennys Naisten äänen 18/1913 kirjoituksessa: "Rosa pantiin luutnantinrouva Schlüterin kouluun, ainoa sellainen tyttöjä varten silloisessa Joensuussa ja 14 vanhana oli hän sen jo läpikäynyt ja opintonsa päättänyt." Tällainen koulu on siis ollut olemassa vuoden 1855 tienoilla.

4) Stenfeltiin palatakseni, kyseiseen projektiin liittyen kyselin Postimuseolta keväällä (vihdoin) tulkinta-apua digitoitujen sanomalehtien osumiin usein tulevien postiin jääneiden kirjeiden ilmoituksille. Sain "karkealla tasolla" monipuolisen vastauksen, josta m.m. selvisi termistöstä, että
... postimerkit oli otettu käyttöön Suomessa 1856. Lisäksi ns. frankeerauspakko lopetettiin yleiseurooppalaista linjaa seuraten 1862, eli sen jälkeen kirjeen saattoi lähettää ilman postimaksua vastaanottajan lunastettavaksi. Myös lähtevän postin jättämiseen tarkoitettuja kirjelaatikkoja alkoi noihin aikoihin ilmestyä katukuvaan, mutta käsittääkseni Turussa vielä 1860 ei ollut kirjelaatikkoa muualla kuin postikonttorin ulkopuolella.

Noista mainituista lähetyslajeista Bref med lösen viittaisi lähetyksiin, joissa on vaillinainen postimaksu. Ennen frankeerauspakon loppumistakin on toki ollut mahdollista, että kirje on vaillinaisesti frankeerattu. Postitaksat olivat tuolloin monimutkaisempia, painon lisäksi kuljetusmatkasta riippuvaisia.

Betalte on luultavasti täysin frankeeratut tavalliset kirjeet, mistä vastaanottajan siis ei tarvitse maksaa lunastusmaksua. Rekommenderade on kirjatut kirjeet. Rahakirjeet piti vakuuttaa (assurera), mutta kirjatuissa on voinut olla asiakirjoja tms. tai lähettäjä on muusta syystä halunnut lähettää sen kirjattuna. Tällöin piti maksaa ylimääräinen maksu ja kirje kirjattiin yksilöidysti ns. kirjekarttaan. Sitä ei myöskään ollut lupa luovuttaa muille kuin suoraan vastaanottajalle. 

1 kommentti:

Erkki Snellman kirjoitti...

Postin ohella kannattaa muistaa vaihtoehtoisia viestin, asiakirjonen ja rahan toimittamistapoja.
Venäläisiltä opin, että viestin tai rahan voi viedä myös junan konduktööri tai linja-auton kuljettaja. Ehkä tällaiseen tapaan on johtanut epäluottamus Venäjällä virallista postia kohtaan.
Suomessa "nyrkkiposti" lienee ollut aika harvinaista.
Suomen edistynyt pankkisiirtojärjestelmä korvasi jo varhain rahakirjeet. Internet toi sitten mukanaan sähköpostin ja erilaiset pikaviestit kirjeiden ja korttien tilalle.