Suomen yhteydet ulkomaailmaan

Palataan yhteen lukion oppikirjasta esittämääni kommenttiin. Sivulla 21 kuvateksti viikinkien kulkureittejä ja Suomen asutusta viikinkiajalla esittäneeseen karttaan kuului kokonaisuudessaan "Suomen rannikkoa osittain myötäilevää idäntietä pitkin kulkeneita viikinkejä kutsutaan varjageiksi. Suomea asuttaneiden ihmisten ensimmäiset yhteydet muuhun maailmaan tapahtuivat varjagien välityksellä."

Tätä kommentoin twiitillä "Oppikirja on oppikirja ja konteksti on rautakausi, mutta kyllä tästä voi mielestäni ymmärtää, että Suomen asukkaat elivät ilman ulkoisia kontakteja ennen viikinkejä. (Koska aiempaa aikaa kirjassa ei ole, väestön muodostuminen jää varsin hämäräksi.)" Katri Issakainen kysyi (blogitekstin julkaisun jälkeen): No minkälaisia kauppa- ja tutkimusmatkoja maailmalle sinun mielestäsi sitten "suomalaiset" tekivät 800-, 1000-luvuilla, mikäli kirjassa on virhe. Eli millaiseksi sinä piirtäisit suomalaisen kaupankäynnin reitit ennen kristinuskoa?

Sen paremmin oppikirja kuin minä ei käyttänyt käsitettä suomalaiset. Enkä ainakaan minä tarkoittanut ulkoisilla kontakteilla (välttämättä) sitä, että Suomesta olisi lähdetty ja palattu. Olennaista (minusta) oli se, että Suomen alueella asuneet ovat läpi esihistorian saaneet vaikutteita toisaalta eli todistettavasti olleet "yhteydessä muuhun maailmaan" kauan ennen varjageja.

Ainakin näin opin vuosi sitten Suomen ja lähialueiden arkeologiakurssilla Helsingin yliopistossa. Kurssiin kuuluneessa ryhmätyössä luin Esa Hertellin ja Miikka Tallavaaran artikkelin High Mobility or Gift Exchange – Early Mesolithic Exotic Chipped Lithics in Southern Finland (Mesolithic Interfaces. Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia. Monographs of the Archaeological Society of Finland 1. 2011, 10–41), jossa hyvin perusteellisesti käytiin läpi kivikautisilta asuinpaikoilta tehtyjä piikivilöytöjä, joiden maantieteellinen alkuperä on materiaalin ominaisuuksien perusteella määritettävissä.

Ryhmätyöhön kuului vierailu Kansallismuseoon, jossa piti etsiä artikkeliin liittyvää sisältöä. Joku toinen ryhmäläisistä löysi ylle liittämäni sitaatin. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kivikauden vitriinistä ei käynyt ilmi, että piikiveä ei löydy Suomen alueelta eli jokainen kappale kertoo kontakteista toisaalle. (Samoin meripihka, mistä syntynyt ahaa-elämys on jäänyt mieleen joltain arkeologiselta retkeltä. Ilmeisesti Liedossa 2008. Meripihka on tosiaan pysynyt mielessä, sillä olen maininnut sen 2012 ja syksyllä kirjoittamassani esihistoriatiivistelmässä, Yhteydet eivät rajoittuneet etelään: meripihkaa on löytynyt myös Kierikistä.)

Kansallismuseon esihistorianäyttelyn toisesta huoneesta löysin sitten vitriinin, jossa selkeähköllä kartalla esitettiin erinäisten esineiden alkuperä kaukana Suomesta. Kalvolle läiskimistäni kuvista ei saa enää selvää yksityiskohdista, mutta rautakaudelta näyttää. Korostaakseni kulttuurivaikutteiden jatkuvuutta kävin kuvaamassa museon kirkkointeriööristä pari ulkomailta keskiajalla tuotua pyhimyspatsasta.

Eli ulkomuistista kulttuurikontakteista nykyisen Suomen rajojen yli kivikaudella kertovat edellä jo mainittujen piin ja meripihkan lisäksi vasarakirveskulttuuriin yhdistettävät piirteet, pronssikaudella mikä tahansa pronssinen esine ja skandinaavistyyliset röykkiöhaudat sekä rautakaudella ennen viikinkejä Suomeen päätyneet roomalaisesineet ja permiläiset soljet.

Ja rautakauden osalta kontakteista kertoo myös muuttuva kieli, joka kyseisessä oppikirjassa (s. 9-10) hieman mystisesti "leviää", mutta maalaisjärjellä ajateltuna vaatinee ihmisten välisiä yhteyksiä.