Sata vuotta sitten

Irlannin suurlähetystö (tai oikeastaan eräs historiantutkija) ystävällisesti kutsui minut eiliseen tilaisuuteen, jossa käsiteltiin pääsiäiskapinaa 1916. Päivemmällä oli seminaari ja illemmalla esitettiin dokumentti.

Vaikka olen kuunnellut irkkumusiikkia lapsesta asti, oli tietoni aiheesta jokseenkin olematon, enkä edes vilaissut etukäteen Wikipedia-sivua.  Fearghal McGarry onneksi aloitti esityksellä, josta sai (yhden) peruskuvan. Pienten ryhmien spektaakkeli, jolla ei ollut sotilaallista mahdollisuutta onnistua. Avainhetki oli puheen lukeminen eikä ampuminen. Suoria seurauksia (kuolemat ja materiaaliset vahingot) merkityksellisempää oli, että brittien vastateot (teloitukset, vangitsemiset, sotilashallinto) herättivät sympatian kapinallisia kohtaan, voimistivat oppositiota brittejä vastaan ja itsenäisyyden halua.

Dublinia kapinan jäljiltä 1916. Wikimedia

Tapahtuma on merkityksellinen itsenäistymisprosessin osana, mutta ei ole yksiselitteistä tapaa muistaa sitä. Vuosisadan aikana muistopäivillä on ollut erilainen painotus esim. maailmansodan tai Pohjois-Irlannin tilanteen takia. Edelleen eri tahot järjestävät erilaisia tilaisuuksia ja tänä keväänä nähtiin niin tasavallan armeijan paraati kuin paramilitaarisen ryhmän marssikin.

Onko tällä jotain tekemistä Suomen kanssa? Aika monellakin tavalla. Andrew Newby kävi lyhyesti sanomalehdistä läpi miten maitamme oli väliin rinnastettu ja väliin ei. Pääsiäiskapinaan saatiin tukea Saksasta ja sisällissotaamme samoin. Irlannin tasavallassa kaivataan Pohjois-Irlannin maakuntia ja meillä luovutettua Karjalaa. Nähtäväksi jää miten Suomi100 eroaa Irlannin muistovuodesta.

Sisällissodan tuhoja Tampereella Kyttälän kaupunginosassa
CC-BY Tampere 1918, kuvaaja tuntematon, Vapriikin kuva-arkisto

Enkä ollut yhtään yllättynyt, kun yleisökeskustelu alkoi kysymyksellä pääsiäiskapinan englanninkielisestä nimestä. Miksi Easter Rising eikä rebellion tai revolution? Kukaan ei tainnut huomauttaa sanan rising yhteydestä pääsiäisen kristilliseen sisältöön.

Tämän jälkeen odotin dokumentin 1916 The Irish Rebellion antavan vielä lisää ajatuksia, mutta petyin. Se oli erittäin perinteinen tai vanhanaikainen. Dramaattinen musiikki kuljetti suoraviivaista tarinaa, jossa Amerikka, josta oli saatu rahoitus ja tekijät, oli sankarin roolissa. Kapinaa, jota ei suinkaan oltu suunniteltu pelkäksi eleeksi, ei kyseenalaistettu mitenkään ja sen seurauksena pelastuivat lopulta Britannian suurvallan alta kaikki siirtomaat.