Ensinnäkin jonkun täytyy kirjoittaa muistelmansa.
Toiseksi valita julkaisulle nimi, johon tulee mukaan sen kylän nimi, jossa isotätisi miehineen opetti vuosikymmeniä.
Kolmanneksi kirjan pitää päätyä kotikaupunkisi kirjastoon ja silmiisi jatkuvasti seurattujen tietokirjojen joukosta.
Neljänneksi sinun pitää viitsiä varata kirja, vaikka mahdollisesti saman nimisiä kyliä on muuallakin.
Viidenneksi neljän kuumepäivän jälkeen, edelleen kuumeisena, pitää lähteä kirjastoon hakemaan kirja, kun osa varauksista on jo vanhentumassa.
Ja sitten vasta kirjaa selatessa muistaa, että olihan se mummokin siellä Kepolan koululla...
Kyseistä kirjaa Kepolan pojan koulutie - kouluneuvos Torsten Silvola muistelee (2016) mummoni olisi omaa osuuttaan lukuunottamatta kuunnellut mielellään luettuna. Varsinkin kun muistelija päätyi myöhemmin yhden luvun ajaksi opettajaksi Kokemäellekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti