Maaliskuussa Kari Hintsala linkitti FB:n Skepsis-ryhmään Vantaan Sanomien uutisen, jossa kummituskierroksia pidettiin ennakkoluulottomana ja rohkeana hankkeena, joista muut kunnat voisivat ottaa mallia. Kiirehdin kommentoimaan, että "Uskalias on hieman hassu sana, kun Helsingissä kummituskävelyt on myyty jatkuvasti loppuun." ja jäin toiveikkaana odottamaan, että Skepsis-henkiset teilaisivat tämän höpsötyksenä pitämäni ilmiön.
Mutta ei. "Nuo kävelyt kuulostavat kivalta tavalta levittää kansanperinnettä ja -tarinoita." Levittäisivätkin kansanperinnettä, mutta onko kukaan 2000-luvulla kuullut tarinoita nähdyistä tontuista tai kirkonväestä? En minä ainakaan. Vaan kerta toisensa jälkeen mystisiä ääniä ja tuntemuksia, kuten Werstaan kierroksellakin Museoiden yönä.
Se, että huumorintajuni tämän teeman suhteen on täysin loppu, selvisi tänään kun tuttavani jakoi 0100100:n mainosvideon. Siinä nimetön museolehtori Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa toteaa "Täällä on kaikenlaista semmoista - ääntä. Tuntuu, että tässä kävisi joku."
Tässä vaiheessa oltiin vielä Werstaan linjoilla. Mutta sitten kysymykseen "Jos museon käytävillä liikkuu levottomia sieluja, keitä he ovat?" ei riittänyt vastaukseksi rakennusmies nimeltä Matti vaan museolehtorille oli kirjoitettu repliikki "Ja täällä on muotokuva Kustaa Killisestä, joka oli kuopiolainen vaikuttaja. Ja hänestä on myös arveltu, että voisiko hän olla jonkinlaisena haamuna täällä museossa."
Tässä vaiheessa sain hepulin, sillä Killinen on Kokemäen vuosiensa takia minulle "tuttu", jonka elämäntyössä on arvostamista ja kertomista ilman mitään satuiluja. Eikä niitä haamujuttuja tarvitsisi kertoa niistä muistakaan ihmisistä, joiden elämät ovat omalla tavallaan yhtä arvokkaita. Ei kaupunkierroksilla, ei museo-opastuksissa eikä näitä parodioivissa mainoksissakaan.
Kuva Arthur Conan Doylen hengestä kuvattuna spritismi-istunnossa - mukamas. Nationaal Archief
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti