Sanan Saattaja Wiipurista julkaisi 27.6.1840 kirjoituksen Paremmat ajat, joka pienen toimittamisen jälkeen sopisi nykykolumniksi sujuvasti.
... ei olle nykyä kaikki niin, kuin oli ennen: tärkiät muutokset tapahtuivat ja tapahtuvat joka päivä maailmassa mutta meidän tuntomme ja älymme muuttuvat vielä enemmin meitä piirittävää maailmaa ja seurastoa.
Aikain mukaan muuttuvat tavat. Niiden huomio juurtuu meihin semminkin nuoriso-ijässämme. Kaikki muutokset, sen jälkeen tapahtuneet, pidämme me uudistuksina, vieraantumisina sivistyksestä. Mikä tavallinen oli taidomme tuleuntuissa, siinäpä oli toimi; mikä tavallisesta silloin hyljättiin, se oli vanhentunut, luonnotoin, kujeellinen; mikä tavalliseksi joutui, jopa se kallistui pahempaan puoleen. Järki vuosien mukaan jäykistyy, kadottaa jänteydensä; työläs on sille liikahtaa paikaltaan: jokainen vaihet ottaa siltä levon ja harmitta sitä. Tuossapa se muistelee parempia, aikoja, joina ei ollut aavettakan nistä uudelmista, jotka nyt ovat vallan päällä. Höyry rukkamitä kaikkia eiko tuolle poloselle ole puuttunut.
Vielä on syynä valitukseen kehnoista ajoista oma vanhentumisemme. Elämä ei enä ole niin ihana ja ihmeellinen kuin nuoruudessamme. Koulupojasta on hänen opettajansa vasta aika-nerojas; tämän silmiin katso hän hartaudella, ihmettelee väki-viisaan karsasta muotoa ja äärettömiä tietoja. Mutta me, syntiset, päästyämme täyteen miehen-ikään, näiköhän me nyt vielä ajattelemme nuon entisistä opettajistamme? Me mittaamme kappaleet tuntoimme kyynärällä, - toista mittaa et mistä ota: ja tuskin huomaitset alkavasi vanhentua, järkiään pistää päähäsi maailman vanhentuvan; tuskin tummenevat silmäsi, luulet, aurinkon ei enä entiselleen loistavan; tuskin tyltsyvät tuntosi, arvelet, koko olossa ei enä olevan vähintäkän maanittavaa!...Tunnelmakuva Velikulta no 14/1903
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti