Kotiseutututkimuksen ABC: A, B, C ja D

Pitkäaikainen aikomus toteutukseksi... Kesällä 2013 Kotiseutuliitto julkaisi Kotiseutututkimuksen ABC:n, joka on siitä asti odottanut minua lukemattomana. Nyt aakkosjärjestyksessä viikonloppuisin.

Vilkunan alkusanat kertaavat kotiseututyön historian ja selostavat sen merkitystä. Ei mitään uutta, mutta hyvä lähtökohta.

Saressalon esitys kotiseutukirjallisuudesta alkaa vielä kauempaa historiasta eli 1600-luvun pitäjänkertomuksista. Kotiseutukirjallisuuden isyyden Saressalo luovuttaa Topeliukselle.

Vasemman yläkulman linkeistä pääsee tekstissä eteenpäin, joskin hieman hämäävästi ensimmäisen sivun teksti on osana toista. Opin, että kotiseutukirjallisuuteen laskettavissa olevat julkaisut ovat "sidoksissa paikalliseen kulttuuriperintöön ja katsovat useimmiten pääasiallisesti taaksepäin." Saressalo luettelee ja määrittelee alalajeja, jotka auttavat ehkä hahmottamaan mahdollisia lähteitä ja/tai julkaisumuotoja? Kriittinen sävy saattaa karkoittaa kiinnostuneita molemmista toimista.

Seuraava aliotsikko on Historian perusteokset ja alkaa selostamalla sukukirjojen tekstiosioita. Samassa kappaleessa käsitellään myös kylähistoriikkeja ja kyseenalaistan vahvasti otsikoinnin paikan. Eikö tässä olla edelleen kotiseutukirjallisuuden lajeissa? Niitä on vielä kolmannenkin otsikon Dokumentti ja historiallinen fiktio alla.

Teoreettisen makuinen katsaus päättyy tutkimusprosessin esittelyyn. Se on tietenkin sidoksissa kotiseutukirjallisuuteen jo mainitsemieni funktioiden kautta. Mutta myös kaikkeen muuhun portaalissa, joten eikö se olisi voinut olla erillinen "kirjain"? Varsinkin kun pötkössä on tekstiä niin pitkälti, että sen olisi voinut jakaa useampaankin osaan. Ilmeisesti linkitystä muualle on suunniteltu, sillä lause "Kirjastojen tarjonnasta lisää tästä." ei tunnu avautuvan sitä seuraavista.

Tutkimusprosessi kattaa varsinaisen tutkimuksen lisäksi julkaisun teon ja materiaalin luovutuksen arkistoon. "On valmistauduttava", "on haettava", "on yhdistettävä"... Saressalon tyyli tuntuu pakottavalta eikä mielestäni avaa todellisuuden iteratiivisuutta ja vapauksia. Prosessin sijaan oltaisiin voitu myös käyttää sanaa projekti ja tuoda vahvemmin esille sitä, että tekemiseen tarvitaan rahan lisäksi aikaa ja ihmistyövoimaa.

Haa, Saressalon kirjastomaininta olisi siis kaivannut linkkiä Näyhön kirjoitukseen. Se alkaa hieman vanhanaikaisesti kirjastossa käymisen suosittelulla. Harvassa ovat Suomen kirjastot, joiden kokoelmatietokannat eivät ole verkossa käytettävissä. Niiden käyttöön ei tästä kokonaisuudesta saa mitään vinkkejä.

Yleisten ja tieteellisten kirjastojen alasivuilla on runsaasti linkitystä. Ennalta arvattavasti osa näistä on ehtinyt vanhentua puolessatoista vuodessa. Paljon jää kirjastojen henkilökunnan ammattitaidon varaan. (Viimeksi kun itse tuon riskin otin, Slavican työntekijä käytti Finnaa, jota Näyhö ei mainitse ollenkaan.)

Julkaisun sisäistä linkitystä ei taaskaan näy. "Esimerkiksi yliopistojen historian ja kulttuurien tutkimuksen alojen opinnäytetöissä voi olla kotiseutututkijan kannalta mielenkiintoisia aiheita." olisi ollut luonteva paikka siirtyä seuraavaan kirjaimeen.

Mistä puhuen Eilolan tekstin etusivulla on lupaava linkki "katso: viite yleiset kirjastot -lukuun", joka avaa kuvan, joka ei liity kumpaankaan tekstiin. Kuinka vaikeaa sisällönhallintasysteemiä sivustolla on oikein käytetty?

Etusivun ikonin perusteella en odottanut, että Eilolan ensimmäinen osio olisi Paikallishistoriat, joka kertaa samaa esihistoriaa kuin Saressalo, mutta astetta tarkemmin. Saressalon tekstistä olisi voinut olla linkki tähän? Tekstin funktio jää epäselväksi, ei tunnu tukevan paikallishistorioiden käyttöä tutkimuskirjallisuutena olellisesti. Maakuntahistoriat vielä vähemmän eikä Pitäjänkirjat paranna tilannetta. Kotiseutusarjat hyppää varhaisesta historiasta nykypäivään valaisematta väliin jäävää runsautta.

Lehdistöhistoria voi olla avuksi kotiseutuhistorian työstäjälle, mutta tuntuu hieman marginaaliselta tällaisessa kokonaisuudessa. Paljon lähempänä käytännön hyötyä ovat osiot Oppilaitosten ja koulutuksen historiat ja Yrityshistoriat ja työväen tutkimus , joita aloittelija ei ehkä älyä lähteä hakemaankaan.

Historiallisten bibliografioiden kohdalla on järkevä neuvo "Kotiseutututkimusta tekevän kannattaa kuitenkin silmäillä hakusanoja laajemminkin ja pohtia, voisiko niiden alta löytyä tietoa häntä kiinnostavista asioista tai ilmiöistä." Olisi ehkä kannattanut mainita myös minkälaisten kirjastojen hyllyistä mainitut sarjat löytyvät. Näyhön Yleisten kirjastojen sivun linkki Suomen historian ja paikallishistorian bibliografioita ja opinnäyteluetteloita olisi sopinut toistettavaksi tähän?

Eilolan kokonaisuuden viimeinen osa on Oppaita aloitteleville historiantutkijoille ja minä jään ihmettelemään missä ovat etusivun ruudussa mainitut "Tutkielmat, väitöskirjat". Eli kaipaamani linkitys tänne opinnäytemaininnasta kirjastotekstissä ei ollutkaan hyvä idea.

(Arviointi perustuu sivuston tilaan 19.11.2014.)