Raaseporin kaivausten esittelystä ymmärsin kyllä, että uuninpohjaksi tunnistettu rakenne korkeudella, jonka pitäisi olla ajoituksen mukaan meren pinnan alla, asettaa kyseenalaiseksi merenpinnan korkeuskäyrät. Olen niihin hieman skeptisesti suhtautunutkin, sillä asiat ovat niin kovin harvoin suoraviivaisia.
Raaseporissa olen ollut useita kertoja, mutta aina jonkun toisen kyydillä moderneja teitä pitkin, mikä ei vastaa historiallista kokemusta eikä auta ympäristön ymmärrystä. Ilokseni sosiaalinen media välitti muuten tänään eteeni linkin lokakuun lopussa julkaistuun selvitykseen Tien päällä - Uudenmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tiet ja reitit (pdf, 9.3 MB).
Mikään retki ei ole vielä minua vienyt Junkarsborgiin, mutta todistettavasti olen kuunnellut esitystä siitä. Blogi on kyllä loistava muistin korvike.
Blogista ei tarvitse tarkistaa sitä, että en ole koskaan ollut Kokemäen Forsbyn linnasaarella, joka luennolla myös mainittiin. Talon nykyinen isäntä on sukulaiseni, joten eihän sitä kehtaa venekyytiä pyytää. Helpompaa vaan unelmoida ja nauttia siitä, että oma sukunimi (aikaisemmassa muodossaan) on yhteydessä keskiaikaan.
Keskiajan näkyvien linnojen ja niiden raunioiden lisäksi puhuttiin linnavuorista. Vartiokylän kohdalle kirjoitin muistiinpanoihin "olenko ollut?" ja kiitos blogini, voin nyt vastata, että kyllä olen ollut. Sibbesborgilla näköjään myös.
Kuva jälleen Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti