Sotatarinoita olen ahkerasti vältellyt. Tämä kirja todisti, että toisinaan kannattaa antaa mahdollisuus epämiellyttäviksikin luokittelemilleen asioille.
Veronica Leo oli muokannut 17-vuotiaan Eric Gustaf Ehrströmin päiväkirjasta eloisan ja sujuvan kuvauksen kesästä ja syksystä 1808. Ehrström ei ole taistelussa, mutta armeijan palveluksessa muonitustehtävissä. Hänen näkökulmansa avasi itselleni uusia puolia sodan logistiikasta.
Vielä enemmän viehätyin Ehrströmin nuoruuden ihastuksen esityksestä. Tarina oli niin tuttu, että oli vaikea uskoa sen olevan totta. Vuosisadasta toiseen ja kolmanteen samoin kuvioin...
Ehrströmin päiväkirja on julkaistu toimitettuna, mutta minun kielitaidolleni ja tietotasolleni tämä nuorisolle suunnattu kirja oli sopivampi. Suosittelen lämpimästi tapakulttuurista ja/tai sotahistoriasta kiinnostuneille.
Kuva kirjasta Suomen sota ja Suomen sotilaat vuosina 1808-1809. British Libraryn digitoimana ja Flickr Commonsiin lataamana.
P.S. Ehrström aikuisena vilahtaa kirjoituksessani Heinrich Schliemannin kieliopinnoista sekä poikansa kuvan yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti