Lounaan jälkeinen kohde oli Sysmän kivikirkko, joka on myöhemmin laajennettu ristikirkoksi. (Olisi voinut vannoa, etten ollut paikalla ennen ollut. Mutta olinpas.) Selkeäsanainen paikallisopas kiinnitti huomiota Madonna-patsaan hellyttävään yksityiskohtaan: Jeesus-lapsi pitää kättään äitinsä sydämen päällä.
Toisella tavalla koskettava oli tarina, jossa tämä nimenomainen patsas oli kirkosta varastettu. Varas ei ollut sitä kuitenkaan kauas kuljettanut vaan heittänyt ojaan, josta seuraavien lumien sulamisen jälkeen ohikukija oli sen huomannut.
Kirkon lähistöllä on Surmakiven kuppikallio, josta ei löydetty kuppeja, joten kuvankin voin jättää väliin.
Sitten menimme kahville Sysmän Vanhakartanoon, jossa iski jälleen vahva déjà vu -tunne. Sain hieman avitusta retken järjestäjiltä ja löysin blogistani kartanon kuvan vahvistuksekseni muistilleni: olin ollut täällä vuonna 2010.
Minkä jälkeen ei tullut yllätyksenä, että Nordelundin kartanon pihapiirin muinaisjäännöksetkin olin aiemmin nähnyt. Tällä kertaa ei satanut ja menin ensimmäisen kuppikiven pellolle, mutta en toiseen kohteeseen punkkien pelossa. Vuonna 2010 niittykasvit olivat lyhyempiä, mutta maasto kosteampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti