Hautajaisväki kuitenkin ohitti kirkon ja kiihdytti vauhtiaan, joten Buckley päätteli matkanpäänä olevan hautausmaan ja otti vauhdista vuokra-ajurin pysyäkseen mukana. Kahden mailin päässä matka todellakin päättyi hautausmaalle ja Buckley pääsi seuraamaan toimitusta, josta hän ymmärsi kielimuurista huolimatta oleellisen.
Mutta paluumatka tuntui hänestä omituiselta ja voin yhtyä mielipiteeseen. Mutta monenmoista kilpa-ajoahan ennen harrastettiin?
Then followed a somewhat unpleasant transition. The mourners hastened to the gate, and, once in theis carriages, began to go more rapidly than I ever saw so many carriages moving in the same direction. The horses drawing the hearse were much of the time on a gallop. Carriages containing the mourners were three or four a breast, trying to pass each other. As we went through the town the drivers and passengers exchanged smiles and nods with people on the streets. Up hill and down, over the stones we sped, the resounding thwacks of the drivers of the droskies mingling with the rattling of the vehicles over the hard roads. On the deck of the steamers sat the passengers filled with hilarity as they saw the cavalcade that had gone by so decorously, returning at such terrific speed and spread all over the road. (s. 145-146)
2 kommenttia:
Olen kuullut, että menneinä aikoin kirkonmenojen jälkeen kotimatka tehtiin kilpa-ajoina - onko samanlaista harrastettu myös hautajaisten yhteydessä?
Siltä vaikuttaa, vaikka perin oudolta tuntuu ajatus.
Lähetä kommentti