Ihmettelin hieman Herman Lindqvistin kirjan Blå tummen. Med prinsessornas hopkok nimeä, mutta lainasin kokeeksi kirjastosta. Kirjan nimi jatkui tosiasiassa vielä sanalla Kåserier ja suurin osa pakinoista käsitteli mutta kuin historiaa. (Mutta luin silti melkein puolet!)
Otsikon Kungliga svenska folket alla Lindqvist kertoo saavansa lukuisia kirjeitä henkilöiltä, jotka uskovat, perhetarinoihin nojaten, olevansa kuninkaiden aviottomien lasten jälkeläisiä. Olihan esivanhempi syntynytkin juuri 9 kuukautta kuninkaan pitäjävierailun jälkeen.
Lindqvist toteaa vastaavansa tiedusteluihin varovaisesti, haluavansa säilyttää osan unelmista. Joskus hän kuitenkin on huomauttanut kuninkaan iän (verrattuna lapsen äidin ikään) vierailun aikana tekevän isyydestä hieman kyseenalaisen. Pakinassa hän kuitenkin muistuttaa, ettei kuningas suinkaan liikkunut yksin, vaan seurueessa oli muitakin miehiä.
Pakina Allt är förbjudet och har så alltid varit käsittelee 1700-luvun ylellisyysveroja. Ja kieltoja, jotka ovat minulta jääneet huomaamatta. Samaan tapaan kuin 1600-luvulla, oli lakeja (1731?) juhlien vierasmäärän ja tarjoilun rajoittamiseksi. Häissä sai olla 8 ruokalajia sekä leivonnaisia ja konfekteja, jotka olivat muuten kiellettyjä. Muissa juhlissa korkeintaan 5 ruokalajia, tarjoiltuna neljältä vadilta. Arkipäivinä piti kolmen ruokalajin kahdesta tarjoiluastiasta riittää. Ja kasteen yhteydessä ei saanut tarjota mitään. Ei juomistakaan.
Vuonna 1766 määrättiin, ettei ruumisarkkuja saanut tehdä tammesta tai muusta arvopuusta. Ruumis piti pukea pelkkään paitaan ja haudata ilman peruukkia.
Lindqvist näkee näissä laeissa alkusyyn Ruotsin puritaaniseen mentaliteettiin, jossa kukaan ei saa esittää olevansa muita parempi. Mutta kuitenkin uskoa olevansa kuninkaiden jälkeläinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti