Katsotusta mieleen jäi Suomen "Enigma"-laite, jonka proosallinen lempinimi oli matolaatikko. Kyseistä salakirjoitusta ei murrettu sodan aikana ja sitä käytettiin 1980-luvun alkuun asti. Ikinä en ollut kuullut 1930-luvun "suuresta vakoilutapauksesta", jossa tietoja oli Helsingissä vaihdettu viattoman sivullisen harjatelineessä olleen onton harjan välityksellä. Vastaavaa ihmeellisyyttä oli museossa yllin kyllin.
Kolme museota kahdessa tunnissa paljasti kulttuurikuntoni tason heikon puoleiseksi. Harkitsin jo hetken rautatieasemalle suuntaamista, mutta matkallahan voisi poiketa Vapriikissa vaikka vain kauppaa katsomassa... ja kun lompakossa olleella kortilla sai euron alennuksen sisäänpääsystä... Kahviossa juustosämpylä naamaan ja takaisin vitriinien keskelle.
Aloitin lelumuseosta. En oppinut mitään, mutta oli mukava katsella leluja ja valokuvia leikkivistä lapsista. Aika monen nuken kohdalla ilmoitettiin alkuperäisen omistajan nimi, mikä oli kiva nähdä. Ilokseni virtuaalisen kelkka-ajelun kulkuväline kesti painoni ja sermin takana oli myös aikuiskokoinen keinuhevonen.
Sitten kävelin kenkämuseon läpi ihailemaan tallukkaita, puukenkiä ja tuohivirsuja. Ensiksimainitut olivat 1930-luvulla Kokemäellä tavalliset talvijalkineet.Palasin alakertaan, jossa oli mahdollisuus kokeilla telineeseen kiinnitettyä antiikkimallista polkupyörää. Kinttuni osoittautuivat muutamia senttejä liian lyhyiksi, joten tositilanteessa olisin kaatunut vaappumisen kautta varsin pikaisesti.
Vapriikin alakerrassa oli myös alkamassa Tammerkoski-näyttelyn opastus. Se eteni niin hämäläisellä tahdilla, että katsoin parhaaksi mennä omatoimisesti Tampere 1918-näyttelyyn. Johon tavallaan nimenomaan halusin tutustua tällä käynnillä, vaikka alan olla jokseenkin kyllästynyt sisällissotaan aiheena. Merkkivuosien sivuvaikutusta.
En tiedä mistä minulle oli jäänyt käsitys, että Tampere 1918 oli valokuvanäyttely. Esillä oli toki valokuvia, mutta myös paljon autenttisia esineitä ja ääniefektejä, joihin tamperelaiset museoihmiset ovat ilmeisesti ihastuneet. Olisi vaan ihan kiva, jos jostain äänen lähteen läheltä löytyisi selitys siitä mitä kuunnellaan.
Uutta minulle näyttelyssä oli elokuvien pätkät sekä punaiselta että valkoiselta puolelta. Niiden sisältöä yritettiin kuvata alla olevalla tekstillä, mutta eikö digitaaliseen kopioon olisi voinut lisätä muutaman selitystekstin? Valkoisten filmin ohessa soitettiin valkoisten puolen marssimusiikkia, joka antoi filmissä esiintyville henkilöille (mukaanlukien venäläiset sotavangit!) melko positiivisen kuuloisen taustan. Mikä sopii Suomen viralliselle armeijalle?
Poikkesin vielä nopeasti Tammerkoski-näyttelyyn, jossa oli käytetty sarjakuvia onnistuneesti Tampereen historian aikakausien elämän esittelyyn. Esillä myös Tampere 1700-luvun puolivälissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti