Vuoden 2007 sukukirjavalinnat julkistettiin jo pari viikkoa sitten. Raadin perustelut painottivat henkilöhakemiston merkitystä, joten ei ollut ihme etteivät omat teokseni pärjänneet. SSS:n kirjastossa ehdin maanantaina vilaista voittajateosta, jota täytyy katsoa uudelleen jo siksi että henkilötauluissa vilahti tutunnäköisiä Asikkalan tiloja.
Keskiviikkoaamuna kun odottelein Åbo Akademin kirjastossa käsikirjoitusarkiston aukeamista, huomasin hyllyssä kunniamaininnan saaneen Juuret Luoma-aholla kirjan. Sitä selasi mielellään vaikka mieleen ei edes jäänyt millä paikkakunnalla Luoma-aho sijaitsi. Jälkeläisistä oli tehty kohtuumittaisia tekstejä ja valokuvia oli käytetty runsaasti. Kirjan laajuus oli periaatteessa sama kuin paljon pienemmän Forsby-kirjani, erona se että minä en käsitellyt 1900-luvulla syntyneitä jälkeläisiä oikeastaan ollenkaan. Ei ollut erityisempää kiinnostusta kerätä tietoja eikä pyytää julkaisulupia.
Mistä päästään "sukukirjan" määritelmään. Eräässä raadin perustelussa todetaan "Kirja ei täytä raadin kriteerejä varsinaiselle sukukirjalle". Kyseistä kunniamaininnan saanutta kirjaa en ehtinyt avata, joten en tiedä sen rakenteesta mitään. Katsomieni kirjojen perusteella "varsinainen sukukirja" sisältää runsaasti (enemmän kuin puolet sisällöstä?) sukutauluja. Itseäni jälkeläisten kokoaminen ei ole toistaiseksi kiinnostanut, joten olenkohan tehnyt missään vaiheessa sukututkimustakaan? Nykyään toki tutkimukseni on enemmän henkilöhistoriaa kuin sukututkimusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti