Minulla on jatkuvasti taipumus nähdä menneisyyden tapahtumat yksinkertaistettuna ja ihmiset apaattisina. Kun ei ollut kansainvälistä punaista ristiä eikä antibiootteja, niin nälänhädän ja/tai sairauden aikana vaan kärsittiin ja odotettiin parempaa.
Kolmessa gradussa kuva on monipuolisempi. Susanna Terhon otsikko on Puhdasoppisuuden kollektiivinen mentaliteetti ja maailmankuva 1600-luvun lopulla. Suuret kuolonvuodet (1695-1697) Vaasassa ja Mustasaaressa. Mentalitettimietinnän joukossa on lukuisia oikeustapauksia. Nagel-jälkeläisenä silmiin osui usein toistuvana nimenä David Nagel. Vaatinee erillistarkastelua.
Samasta ajasta kertoo myös Janne Pajusen gradu "Kun Jumala etsi paikkakuntaa kadolla" Yhteisön selviytymisstrategiat Oulussa suurten nälkävuosien aikana 1695-1698. Hän on käyttänyt päälähteenä tuomiokirjoja ja kertoo mm. kaupungissa esiintyneestä rikollisuudesta. Henkilöinä hän nostaa esiin mm. Pietari Antinpojan (joka sekaantui eläimiin ja toi näin Jumalan vihan kaupungin ylle), kauppias Klaus Jenderjanin ("näyttää olleen mukana kaikessa, missä vain raha tai omaisuus tuona aikana Oulussa ja Pohjanmaalla liikkui"), raatimies Pekka Langhin ("näyttää olleen kaikessa hyvässä mukana") sekä renki Antti Kempän ("jonka elämästä ei tiedetä mitään ennen vuotta 1697 eikä sen jälkeen").
Riina Tiistolan gradu Nuppijauhoja, huutokauppoja ja lehtikirjoittelua. Alajärveläinen paikallisyhteisö 1860-luvun nälkävuosina käsittelee tuoreempaa ajanjaksoa. Se sisältää myös kuvauksen perhedynamiikasta, joka päättyi Tikkasen tilan Nuijalan torppaa asuneen Erkin murhaan. Erikoiset ajat eivät lakkauttaneet perustunteita - pikemminkin toivat ne pinnalle?
Gutenberg-sivustolta löytyy tekstiksi purettuna Pietari Päivärinnan kirja Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti