Roudasin kirjastosta ison pinon historiallisia (tai sellaiseksi luulemiani) romaaneja. Pääosin jouduin pettymään, mutta Raija Orasen Maan aamu –sarja oli iloinen yllätys. Posotin lähes 2000 sivua kahteen päivään. Tai pitäisi kai sanoa yöhön.
Kirjat Maan aamu, Huviretki ja Pitkät hiukset kertoivat kartanoeämästä (no mutta tietenkin) 1900-luvun kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Minunkaltaiselleni lukijalle oli aivan OK, että mukaan oli ripoteltu melko raskaalla kädellä historiallisia tapahtumia. Niitä kun sietääkin (meikäläisen) kerrata 1920- ja 1930-lukujen osalta vielä moneen kertaan ja monenlaisten kirjoittajien teksteistä.
Sarjan myöhempi osa Ketunpesä sijoittui sodan jälkeiseen aikaan. Siinä historian seuraaminen meni överiksi, ja päädyin selauslukuun. Etusivulta luin, että naispäähenkilön kokemusten kuvaus perustui todelliseen päiväkirjaan. Tämän huomasi ja kyseiset luvut saksalaisten joukkojen palveluksessa ja joukossa kulkemisesta luinkin mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti