Eilinen ilta meni keskiajan merkeissä. Keskiajantutkimuksen seura Glossa järjesti tapahtuman, jossa tehtiin pienryhmissä yksi tai kaksi ruokalajia ja sitten niitä syötiin. Positiivisia makuelämyksiä.
Aikaisemmin tällä viikolla lueskelin brittiläisen TV-sarjan oheistuotekirjaa historian kamalimmista työtehtävistä. Mielenkiintoista arjen historiaa. Yksi hämmästyttävimmistä oli pellavan käsittelyn sisällyttäminen listaan. Olen lukenut pellavan käsittelyn vaiheet erinäisistä suomalaisista historian kirjoista eikä yhdessäkään ole mainittu kammottavaa hajua liotuksen (tai pellolla makuuttamisen) aikana. Kyse on lahoamisesta tai mätänemisestä, joten tuskin se Suomenkaan ilmastossa täysin hajutonta on ollut. Mutta ei mainitsemisen arvoista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti