Sunnuntain Hesarissa julkaistiin sunnuntaina uusi osa sarjaa ”Kenen kadulla asut”. Tällä kertaa vuorossa oli kultaseppä Henrik Sohlberg. Lähteenä oli Kansallisarkistosta tutun Pertti Vuorisen kirjoitus, joten asiat olivat toivottavasti kohdallaan.
Sain taas kuitenkin ihmetellä (tai nipottaa?) sukukysymystä. Tekstissä lukee: ”Suomessa tunnetaan kolme Sohlberg-sukua, joista kaksi on lähtöisin Ruotsista ja kolmas Suomesta. Viaporin rakentamisen alkuaikoina 1750-luvulla Suomeen tulleilla suvuilla on ilmeisesti yhteiset esi-isät. Toinen Sohlbergin sukuhaara jäi Helsingin seudulle ja toinen asettui Pohjanmaalle.”
Ilmeisesti yhteiset esi-isät? Jos ei ole varmaa, pitääkö tuon pituisessa jutussa mainita mitään?
Kirjallisuuteen tutustumalla paljastuu, että lausekokonaisuus periytyy Wilskmanin Släktbok II:sta, jonka esittelykappale alkaa saman tapaisesti. Wilskmanin kolme Sohlberg-sukua ovat ne, joiden taulustot hän esittelee. ("Kolmannesta Sohlberg-suvusta" kirjoitti Juha taannoin.)
Alkuteksti kuitenkin jatkuu toteamalla, että Suomessa on muitakin Sohlberg-nimisiä. Tämä ei ollut minulle suuri yllätys, sillä ensimmäinen mainittu on esi-isäni Jonas Sohlberg, joka tuli Oravaisiin Kimon ruukille vuonna 1759. Jonaksen ja hänen vaimonsa esipolvia selvittelin viime vuonna omakustanteessani ”Brita Maria Sohlbergin esivanhemmat”. En välttämättä päässyt kaikkien lapsien jäljille, mutta ymmärtääkseni sukua jatkoi vain esiäitini Brita Maria.
Wilskman maitsee lisäksi Pohjanmaan rykmentin sotilaan, tavallisen kansan (allmoge) perheitä Sääksmäeltä ja Inkoosta sekä että nimeä on käytetty sotilasnimenä. Käytetään sanaa suku siten miten vaan niin summa taitaa olla enemmän kuin kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti