Petter Tuppuraisen elämäkertaa keskikesästä 1864 alkaen:
Matkalla Kemistä Iihin rupesin varastamaan. Ensityökseni varastin eräältä vaimolta, joka palasi Oulusta, neljättä kymmentä ruplaa rahaa, lankapuntin, kahvia ja sokuria y. m. Nämät minä sitte myin tutuille ihmisille, joita minä tunsin sellaisia, jotka ostavat varastettua tavaraa, vaikka mitä; mutta halvan hinnan sain kumminkin minä aina, semminkin vaatteista, joita ei olisi ensinkään kannattanut varastaa ja tehdä ihmisille suurta vahinkoa vain niille hyväksi, jotka niitä ostivat, jollei täytymys olisi siihen pakottanut, kun ei aina saanut tarpeeksi rahaa.
Koko tämän suven kuljeskelin minä Kemin, Iin ja Simon pitäjässä aivan kuin paholainen varastellen ja siirryin sitte Oulun jokivarrelle varastellen kärryiltä ja veneistä voipyttyjä, eväslaukkuja, konttia, matkavakkoja y. m., ja hautasin ne maahan tuttavan puutteesta, jolla ne olisin myynyt.
Mutta näin kuljeskella ihan yksin metsissä tuli minulle ikäväksi ja menin sentähden Oulun kaupunkiin ja oleskelin siellä porttoin parissa muutamia päiviä varsin hauskasti niin kauvan kuin rahaa kesti. Uutta rahaa hankkimaan lähdin toisen kumppanin kanssa Liminkaan, siihen taloon, jossa ennen olin palvellut. Tavaraa saimme kaksi tynnyrin säkkiä, vaan ei rahaa. Varastettu tavara myytiin Oulussa, kussa on kyllä sellaisia, jotka ostavat varastettua tavaraa. Tästä varkaudesta pantiin minä epäluulon alaisena kiinni syyskuun 7 päivä. Tästä varkaudesta pääsin kuitenkin vapaaksi, kuin ei ollut selviä todistajia.
Sitte lähetettiin minä Liminkaan ja määrättiin hakemaan itselleni palveluspaikka 30 vuorokauden kuluella. Nyt menin pappilaan kussa ennen olia palvellut tiedustelemaan, jos olisi vielä jäljellä siellä karkuun lähteissäni jättämiäni vaatteita. Mutta ei minua otettu vastaan lempiästi, niin lähdin sieltä mitään kysymätä tieheni. Pakkanen ahdisteli minua suvivaatteissa aivan ankarasti, eikä minulla ollut rahaakaan muuta kuin 3 markkaa. Minä turvausin sisareeni samassa kylässä ja sain häneltä lainaksi pienen turkin.
Sinne tänne miettien; miten elää, miten olla, pidin parhaimpana neuvonani mennä Kajaanin markkinoille. Sinne meninkin ohi oman äitini kodon, poikkeemata häntä tervehtimään, kuin olin niin huonoissa vaatteissa ja ilman rahaa. Ahkeruuteni markkinoilla tuli hyvin palkituksi. Kuin nämät markkinat loppuivat oli minulla rahaa 300 ruplaa ja 30 ruplaa maksava hevoinen, ja sillä kuorma tavaraa, jota lähdin viemään Oulun markkinoille. Ouluun tultuani ostin kohta ensimäiseksi työkseni uljaan miespuvun. Sitte rupesin myymään Kajaanista tuomia varojani ja Oulun jokivarrelle hautaamiani. Viimiseksi myin hevoiseni.
Nyt rupesin taas juomaan ja huoraamaan. Oulussa varastin toisen kumppanin kanssa toista sataa ruplaa. Sieltä läksin taas Liminkaan ja tulin jälleen pappilaan, kussa minä nyt otettiin vastaan paremmin, kuin edellisellä erällä, ehkä hyväin vaatetteni tähden. Mutta pastori oli hyvin murheellinen minun tähteni ja koetti neuvoa minua oikialle tielle, jolta minä olin kauvas eksynyt; mutta nämät hyvät neuvot menivät ihan hukkaan. Täältä lähdin Ouluun ja asuin siellä erään porton tykönä, kussa elettiin juuri kuin olisi jokapäivä ollut viimeinen. Sitte kuin rahat rupesivat vähenemään, niin rupesin kauppamiesten tuvissa varastamaan matkamiehiltä rahoja ja mitä hyvänsä sain.
Näin kului aika helmikuun 16 päivään asti, jolloin minä pantiin kiinni irtolaisuudesta ja tuomittiin Hämeenlinnan oijenushuoneesen kuudeksi kuukautta. Sinne tulinkin huhtikuussa ja kävin siellä rippikoulua ja laskettiin sitte Herran ehtoolliselle.
Täältä karkasin kuitenkin tammikuussa v. 1866 erään toisen kumppanin kanssa. Sitte varastimme Vanajalla, Hauhossa, Kangasalla ja muuallakin ja menimme myymään tavaroita Tampereelle, mutta jouduimme taas kiinni ja lähetettiin Hämeenlinnaan, kussa miehet olivat hyvin tutut ja pidettiin korjussa.
Ojennuslaitoksen listaus vahvistaa elämäkerran tiedot ja tarkentaa karkauksen ajankohdaksi 4.1.1866. Petter saatiin kiinni Messukylässä jo kymmenen päivää myöhemmin ja hänet vietiin kruununvankilaan tutkintavankeuteen.(*) Toukokuussa kihlakunnanoikeudet tuomitsivat hänet varkauksistaan 40 raippapariin ja kahden vuoden työvankeuteen.(**) Eli elämäkerran sanoin
Taaskin saimme kumpikin toisesta murtovarkaudesta 40 paria raippavitsijoja ja Kakolan rangaistushuoneeseen me määrättiin kahdeksi vuodeksi.
(*) Kansallisarkisto. Prokuraattorin toimituskunnan arkisto. Eoa:203 Kruununvankilain vankiluettelot, I 1.1.-31.3.1866. Januari månads Förteckning öfver de vid Arbets och Korrektionsinrättningen å Koronobergs slott i Tavastehuslän insatte personer År 1866; Kansallisarkisto. Prokuraattorin toimituskunnan arkisto. Eoa:202 Kruununvankilain vankiluettelot, I 1.1.-31.3.1866. Fånga Lista ifrån Tavastehus Slotts Häkte för Januari månad, år 1866, Fånga Lista ifrån Tavastehus Slotts Häkte för Januari månad, år 1866, Fånga Lista ifrån Tavastehus Slotts Häkte för Mars månad år 1866
(**) Kansallisarkisto. Prokuraattorin toimituskunnan arkisto. Eoa:204 Kruununvankilain vankiluettelot, II 1.4.-30.6.1866. Fånga Lista ifrån Tavastehus Slotts Häkte för Maj månad år 1866
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti