Julkaistuani viime viikolla tekstin Kuoliko Magdalena Heinonen 105-vuotiaana? innostuin lisäämään vanhoinkin teksteihin tunnisteen pitkäikäiset. Eli huomasin, että tämä uutistyyppi on kiinnostanut minua(kin) jo pitkään ennen väitöskirjani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791 yhden alaluvun kirjoittamista. Läpikäynnissä huomasin myös C. A. Gottlundilta lainaamassani tekstissä Yksi 112 vuuen vanha ukko loppukaneetin
Vuonna 1754 eli niinikkään yksi toinen vanha mies Paltamossa, joka silloin oli jo 113-vuuen vanha, milloin hään siitten lie kuollut ei myö tiiätäk. (Lue: I Jesu namn! Historisk och Oeconomisk beskrifning öfwer Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castren. Åbo 1754, p. 10.)"
Vuonna 2009 vanhan opinnäytteen tarkistaminen olisi vaatinut vaivaa, kun taas nyt sen saa digitoituna eteen alle minuutissa. Erik Castrén oli kirjoittanut opinnäytteensä Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cajanaborgs-län kotiseudustaan eli kirjattu tieto ei ollut kulkenut hirvittävän pitkän polun läpi. Hänen mukaansa
Maa sijaitsee terveellisen ilmapiirin alla. Tästä kertoo se, että täällä on useita 70–80-vuotiaita vanhoja miehiä, kahden Paldamon pitäjässä asuvan maanviljelijän lisäksi, joista toisen sanotaan olevan jo 113-vuotias ja toisen 99-vuotias. Nämä ovat edelleen melko vahvoja ja liikkuvia. Jälkimmäisellä on elossa 90 lasta ja lastenlasta; hänen vaimonsa kuoli vain 8 vuotta sitten, kun hänen oletettiin olevan joitakin vuosia yli 80-vuotias. Heidän ruokavalinsa ei erityisesti eroa muista, paitsi että he olivat aina siinä määrin varakkaita, ja jopa hätävuosina heillä oli jonkin verran viljaa eikä heidän ei tarvinnut elää pelkästään pettuleivällä. Lisäksi he, kuten lähes kaikki seudun asukkaat, ovat suuria maidon ystäviä, josta täällä säästetään kesällä suuri osa talveksi; joten varakkaimmat talonpojat ovat harvoin ilman piimää.
Hiski-haku Paltamon haudattuihin tuo tosiaan esiin hämmentävän paljon iäkkäitä. Castrénin erikseen mainitsemat miehet lienevät leski-isäntä Petrus Pehrs Tolonen, joka kuoli Ristijärvellä 100 vuoden ja 9 kuukauden iässä 21.1.1756 ja Veneheitossa asunut leskimies Påhl Jöns Lämsä, joka kuoli 113-vuotiaana 2.1.1755.
Petrus eli Pekka Pekanpoika Tolonen on saanut Geni-profiilin, mutta siihen linkitetyissä rippikirjoissa ei ole syntymävuottaan eivätkä ne kerro elämästään ennen vuotta 1731. Tuolloin lapsensa olivat jo aikuisia, joten en tiedä millä perusteella heidät on yhdistetty perheeksi. Ilmeisesti hautausmerkinnöistä lasketut syntymävuodet sijoittuvat suurta Pohjan sotaa edeltävään aikaan, josta ei ole olemassa kastettujen listoja. Mielenkiintoisesti vanhin Pekalle merkitty lapsi on Reetta, jonka kuoliniäksi laskettiin 101 vuotta ja 6 kuukautta.
Paavo Lämsän geni-profiilissa on mielenkiintoinen tieto lähdeviitteineen: Vuonna 1745 ilmoittaa olevansa 95-vuotias. Miehen oman todistuksen mukaan hän olisi siis kuollut 105-vuotiaana eikä 113-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti