lauantai 20. lokakuuta 2018

Täydennysosia

1) Syksyisellä Varsinais-Suomen retkellä yritin Maskun kirkossa kuvata lattian hautakiviä, mutta kännykkään jäänyttä valokuvaani ei voi verratakaan oheiseen (leikattuun) Herbert Holmbergin mittauspiirrustukseen, jonka Aalto-yliopiston arkisto on digitoinut (kuten lyhyesti aiemmin mainitsin).

2) Keväällä julkaisin tekstin Turun linnan 1700-luvun uskonnollisista vangeista. Vastaavasta kohtalosta Margareta Utterbomin osalta kertoi Kettil Mannerheim Tukholman kaupunginarkistossa tallennetussa esitelmässä.

3) Vieläkään en ole kokeillut olutjuustoa, johon julkaisin loppukaneetin jo kaksi vuotta sitten. Mainiolla amerikkalaisella 1700-luvun elävöitys YouTube-kanavalla testattiin saksalainen olutkeittoresepti vuodelta 1787. Yleispositiivinen mies ei maistaessaan keksinyt muita adjektiiveja kuin interesting eli todennäköisesti soppa ei suuhunsa sopinut.

4) Kirjoittaessani Sveitsissä kouluttautuneista naisista en jokaisesta näköjään etsinyt perusteellisesti tietoa. Fanny Göösin (o.s. John) syntymäpäiväkirjoitus Naisten äänessä 4/1912 tuli vasta myöhemmin eteen. Siinä on mielenkiintoinen pätkä lapsuudesta. Vuonna 1837 syntynyt tyttö lähetettiin
jo neljän vuoden vanhana rovasti Åkermanin perheeseen Huittisissa. Tässä kodissa ohjattiin lasta lukemaan, kirjoittamaan, kutomaan ja ompelemaan. Opettajana toimi eräs perheen tyttäristä, ja opetustapa oli ankara ja totinen. Fanny Göös muistaa vielä tältä ajalta, mitenkä hän istui korkeassa lapsen tuolissaan kudin kädessään ja kaipauksella katseli vastapäätä olevaa seinäkelloa. Ei hän ainoastaan ajatellut vapaahetkeä tätä tehdessänsä, vaan hänen tuli myöskin pitää huolta siitä, että päivän työmäärä tuli tehtyä, sillä kudottava lanka oli kyynäräpuikolla mitattu. Kolmivuotisen oleskelun jälkeen Åkermanien luona koitti vihdoinkin se ihana päivä, jolloin äiti tuli häntä noutamaan ja vei hänet rakkaaseen Irjalaan, koska Kirstula jo siihen aikaan oli myyty. 
(Viikko sitten Ildiko Lehtisen juhlaseminaarissa neulomisesta väitöskirjaa tekevä Anna Rauhala sanoi, että neulomaan opetettiin yleensä 5-vuotiaana, mikä sopii hyvin yllä olevaan.)

5) Kesäinen Turun retkiraporttini saavutti isohkon yleisön, mutta tuskin Ett hem -museota käsittelevän osuutensa tähden. Sittemmin museossa on käynyt Toni J., joka kirjoitti siitä kirjallisuuttakin hyödyntäen pitkän ja kuvitetun blogitekstin.

6) Kriittisen Biografiasampo-tekstini vastapainoksi voi lukea projektiin osallistuneen Kirsi Keravuoren blogitekstin.

7) Helsingin kaupunginarkiston digitoiduista perukirjoista kirjoittaessani haikailin nimimuotojen varioinnin varalle hakemistoa. No, tällä viikolla näihin blogitekstiä kirjoittaessani palattuani osuinkin sukunimen alkukirjaimen mukaan tiedostoiksi jaettuun listaan, joka tosiaan yksinkertaisti hakuprosessia.

8) Runsas viikko sitten kokeilin asiallista palautteenantoa. Olen kokeiluja jatkanut. Kansallisgallegia/Ateneum ei valaissut kuviensa tekijänoikeusmerkintöjen päivitysaikataulua Finnassa, Kansallisarkiston palautelomakkeen täyttö tuotti yllättävän (ikävän) lopputuloksen, mutta FB-päivitykseni aiemmin tällä viikolla
"Olen uusi ihminen! Blogitekstiä tehdessä löysin Turun museokeskuksen esinetiedosta pikkuvirheen ja sen sijaan, että olisin kettuilut täällä tai blogissa, käytin palautelomaketta Finnassa." 
sai Turusta kommentin, että puuttuva välilyönti oli laitettu paikalleen ja näkyisi pian Finnassakin.

9) FB:stä puheen ollen, tuttavan tuttava oli kiinnittänyt huomiota Åle Pålssonin väitöskirjassa Our Side of the Water: Political Culture in the Swedish colony of St Barthélemy 1800–1825 sivulla 57 mainittuun suomalaisten intoon muuttaa Karibialle. Minähän kirjoitin aiheesta vuonna 2009 viitaten vuonna 1923 julkaistuun artikkeliin. Se on suomenkielinen, joten Pålssonilla on toinen lähde: Birger Wedberg, Tärningskast om liv och död: Rättshistoriska skisser (Stockholm: P.A. Norsteds, 1935), 51–62.

En väitöskirjaa innostunut lukemaan, mutta täydensin tietojani kahdella UR Skola -ohjelmalla: Svensk slavhandel (Nationen) ja Slavhandel och slaveri under svensk flagg.

perjantai 19. lokakuuta 2018

Oletko menossa Helsingin kirjamessuille?

Ahkerien lukijoideni ansiosta pääsin läpi Messukeskuksen seulasta ja sain bloggaajapassin ensi viikon kirjamessuille!

Kiitoksena jaossa muutama pääsylippu, jotka spostilla ehtivät vielä hyvin perille. Voit osallistua arvontaan tässä - aikaa sunnuntai-iltaan klo 18.

P. S. Blogin FB-sivulla tätä kirjoittaessani 497 tykkääjää. Tasaluku on niin kovin lähellä...

Kuva kirjasta "The house on the hill; or, Stories for Charlie and Alice" (1886)

Autonomian ajasta opinnäytteitä

Äskeisessä graduharavoinnissa löytyi autonomian ajasta opinnäytteitä muustakin kuin Urajärven kartanosta. Ja lisää oli jäänyt varastoon. (Gradujen lisäksi mukana kanditöitä ja muutama väitöskirja.) Suunnilleen kronologisesti, ripauksen Ruotsin ajan puolelta aloittaen
Kuvitus Rudolf Koivun, WSOY:n kuvitusarkistosta. Kaikki (1, 2, 3) Kansallisarkiston digitaaliarkiston kansiosta Sitruunankeltainen papukaija, Raul Roine 1938-1938 (12). Mikä ei tarkoita, että ne olisivat kyseisen kirjan kuvitusta, kuten olen joskus hätäisesti tulkinnut, sillä keskimmäinen ote on P. Päivärinnan muistelman kansikuvasta. Mutta Kansallisarkistossa ollaan ammattilaisia, joten kaikki on varmasti ihan kunnossa....

Mutta kun nyt olen ihminen, joka käyttää palautelomakkeita, laitoin viestiä menemään. Sain vastauksen samana päivänä (!) "Kiitos tiedosta. Koivun piirustuksia on digitoitu asiakastilauksena, jotka ovat virheellisesti päätyneet digitaaliarkistoon. Poistamme kuvat lähiaikoina." Arvatkaapas mitä tein viestin lukemisen jälkeen?

Selvennykseksi todettakoon vielä, että Rudolf Koivun tekijänoikeudet ovat rauenneet ja kuvat ovat olleet digitaaliarkistossa viimeistään 3.9.2017, sillä silloin olin ladannut yhden niistä FB:n yläpalkkikuvaksi. Ilmeisesti muut kuvia katsoneet eivät ole kysyneet turhia/tyhmiä.

torstai 18. lokakuuta 2018

Alvin-löytöjä, muutakin kuin karttoja


Kuvaakohan Carl August Ehrensvärdin karikatyyri 1700-luvun loppupuolen matkaajan kohtaamista ilveksen (tai kissan) kanssa vai jotain symbolisempaa? Tällaistakin päätyy Alvin-portaalia selatessa miettimään. Ainakin kuvan matka-arkku vastaa museoissa näkemiäni, joten ehkä vasemman reunan vousi leikata SSH-kirjan kuvitukseksi.

Selailu toi - tietenkin - eteen kuvia, jotka olisivat sopineet jo kauan sitten valmistuneisiin kirjoihin. Viipurista otettuihin sotavankeihin Viipurin linna vuonna 1703 sekä saman ajan linnoituspiirrustukset, esim. tämä. Kuningasparin matkaan Vaasan hovioikeuden rakennuspiirrustukset: tämä ja tämä. Nukarin koski Belangerin mukaan (tarkemmasta sijainnista, ks. Mikael A. Mannisen blogiteksti). Elias Martinin piirros Suomenlinnan tuulimyllystä tai tämä todennäköisesti C. N. af Klerckerin piirtämä näkymä.

Tuskin tulee kirjaa tai blogitekstiä, johon sopisi tupa Ahvenanmaan Lumparlandin Klemmentsin kylän Klockargårdenista vuonna 1871, joten kurkataan tässä sinne. Tuvassa käynyt on myös dokumentoinut istuimia, joista oli Alvinissa muutama piirros.

Melko puhdasta suomen kieltäkin löytyy Alvinista painettuna. Kuten kesällä mainitsin, Ruotsissa ymmärrettiin markkinoita niin, että kuva-arkkipainatteista tehtiin myös suomenkielisiä versioita. Esimerkiksi Ihmisen Waeluksen Ikä vuodelta 1846 ja Ihmisen Sydän Herran Tempeli eli Perkeleen Asunto; : Totisten ja uskowaisten Kristittyin eteen asetettu Kymmenestä Kuwasta vuodelta 1850.

Mutta on sitä painettu Turussakin. Vuonna 1674 Johan Winterin tuotantoon kuului 203x66 cm kokoinen (!) Genealogia, eller slächt-register, efter Joh. Magni, Jac. Gislonis, P. Petræi, Saxon. Gram. och Joh. Martini Noruegiensis manuduction och anledning, öfver alla konungar, som i Swea och Götha, ... regerat hafwa,.... Voinen olettaa Turun akatemiassa vaikuttaneen esi-isän päässeen tätä lakanan kokoista painatetta ihmettelemään?
Perinteisemmäksi historianlähteeksi voinee käydä Ransakningar. Finland 1616. Myös kokonaisuudesta De la Gardieska arkivet : Historiska Handlingar tuli hakuosumiin dokumenttikuvia Suomeen liittyen.

Lähinnä kuriositeetteja sen sijaan ovat

Kaiken tämän ohella Finland-haku paljasti, että Alvinissa on myös kokonaisia kirjoja. Kokotekstihaun rakastajana en ole vakuuttunut, että tämä on niille oikea ympäristö. Testaukseni perusteella se ei nimittäin toimi. Digitointeja ei ole myöskään linkitetty (yhden testikappaleen perusteella) Librikseen, jossa muuten yliopistojen kirjastojen digitoinnit näkyvät. 

  • keskiviikko 17. lokakuuta 2018

    Alvin-löytöjä, ensinnäkin karttoja

    Ruotsalainen Alvin-portaali on vilahtanut täällä ainakin kirjoittaessani esimerkin Ruotsin paikkakunnan etätutkinnasta. Mutta olen (kai?) unohtanut mainita, että siellä on myös Suomea koskevaa aineistoa käytettävissä digitoituna. Itse asiassa niin paljon, että tänään kerron kartoista ja huomenna muusta.

    Ennen karttoja sivustosta yleisesti sen verran, että Alvin on Uppsalan yliopiston kirjaston vetämä, mutta mukana on muitakin kulttuuritoimijoita. Digitoinneissa on selvästi merkittynä tekijänoikeustila (useimmiten olematon) ja alkuperäisen paperin koko! Mahtavaa. Kuvat ovat korkealaatuisia tiff:jä, mikä on myöskin hienoa, mutta koska käyttämäni selainpohjainen kuvankäsittelyratkaisu ei moisia niele, joudun käyttämään tässä näytteinä heikompilaatuisia näyttökaappauksia.

    Ja sitten karttoihin. Hakemalla sanalla Finland esiin tulee iso joukko kaupunkikarttoja. Ne on asiasanoitettu, joten todennäköisesti kaupungin ruotsinkielisellä nimellä hakien saa kaikki sitä koskevat näppärimmin esille. Kaupunkikarttojahan on digitoituna monessa muussakin paikassa (vuoden 2014 postaus mainitsee tärkeimmät), mutta täältä voi löytyä joku lisää ja/tai parempilaatuisena. Muistaakseni olen itse esimerkiksi metsästänyt turhaan 1700-luvun puolelta Turun tonttikarttaa, jonka Alvin tarjoaa.


    Isommista alueista on erilaisia karttoja eri tarkoituksiin. Alla ote Kustaan sodan talvimajoituksista.
    Toisinaan kartoissa voi olla myös esittävää kuvitusta. Charta Öfver 1789 års fälttog i Finland. af Roos sisältää näkymän Haminan kauppiaan Nath omistuksessa olleeseen Kyminkartanon säteriin, jossa Kustaa III piti päämajaansa sodan aikana.

    Päärakennus (8) jää näkymättömiin, sillä se paloi vuonna 1788. Näkyvissä oleva rakennus (9) kuvataan vanhaksi talousrakennukseksi, jossa oli keittiö. Näyttävä tornirakennelma (10) kuuluu ränsistyneeseen huvimajaan puutarhassa.

    Näiden isojen ryhmien ulkopuolelle jää joitakin karttoja. Itseäni viehätti eniten Charta på jordetuisten emellan hen:s n:e greufuinnans ladugård Kaisuisto [Koivisto i Ulfsby], och Biörneborgs stadh, : författadt uthi augustii månadt anno 1663 aff Hans Hansson. Ei varsinaisen aiheensa takia vaan siksi, että kunhan taas pääsen Satakuntaan sijoittuvaan kirjaprojektiin kiinni, niin tästä saan söpön  kuvan 1600-luvun Porista. Huom! merkitty teloituspaikka!

    tiistai 16. lokakuuta 2018

    Sukutauluun sopimattomia suhteita


    Harald Hornborg kirjassaan Förgätna öden käsittelee luvussa Hedwig Lowisa Tillmans hemlighet avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia.

    Yksi esimerkkitapauksensa on Johan Claes Wilhelm Norberg, joka kersantiksi päästyään sai puustellin Siuntiosta vuonna 1782. Sinne hän palkkasi juuri ennen Kustaa III:n sotaa 16-vuotiaan piian, joka muutti vuoden 1794 lopulla Inkooseen erään sotilaan torppaan. Siellä hän synnytti maaliskuussa 1795 pojan ja palasi tämän kanssa Siuntioon.

    Norbergin talouteen kuului myös vuodesta 1791 taloudenhoitaja, joka oli edelleen naimisissa kersanttimiehensä kanssa, mutta sai tästä eron. Ja synnytti toukokuussa 1797 pojan.

    Molemmat naiset ja pojat seurasivat Norbergia seuraavaan puustelliin Vihtiin, jossa pojat merkitiin kirkonkirjoihin patronyymillä Claesson. Vihdissä taloudenhoitaja synnytti toisen poikansa. Vuonna 1804 Norbergin erottua armeijasta hänen kanssaan Kirkkonumelle muutti sitten kaksi naista ja kolme poikaa.

    Kirkkonummella piika meni talonpojan kanssa naimisiin 1810 ja muutti Vihtiin, mutta jätti poikansa Norbergin luo. Tämä meni lopulta vuonna 1816 taloudenhoitajansa kanssa naimisiin ja tämän synnyttämät kolme poikaa alkoivat käyttää nimeä Norberg.

    Ilman selittävää tekstiä tuota ei sukutauluun saa upotettua. Toinen Hornborgin tapausesimerkki on Helsingistä Petter Johan Grevillius. Hänellä oli (Hornborgin tulkinnan mukaan) poika taloudenhoitajansa kanssa, lapsettomaksi jääneen avioliiton jälkeen kaksi tytärtä piian kanssa ja kahdesta myöhemmästä avioliitosta kuusi aviolasta. Geni-profiilissaan näkyvät (tätä kirjoittaessani) vain jälkimmäiset.

    Kuva arkkiveisun Yksi weisu, yhden nuoren miehen kanßapuhe hänen rakkan morsiamensa tygö sangen pikaisesti ja yksinkertaisesti kokon pandu vuoden 1829 painoksen kannesta

    maanantai 15. lokakuuta 2018

    Kapteeni ja tyttärensä

    Pietarsaarelainen laivuri Petter Gustaf Böckelman meni Pietarsaaressa 10.11.1835 naimisiin leskeksi jääneen Maria Wilhelminan kanssa. Liittoon syntyi 22.8.1836 tytär Gustava Wilhelmina, joka kuoli 20.8.1837

    Merimieshuoneen arkistoissa Böckelmanin matkat olisivat muistiin merkittyinä, mutta Åbo Underrättelserissä julkaistuista laivalistoistakin saa käsitystä. Laivalla Alerte Böckelman oli Juutinraumassa toukokuun alussa 1837 palaamassa Italiasta ja syyskuun lopulla purjehtimassa toiseen suuntaan Pohjanmerelle. Näiden matkojen välillä sai siis alkunsa 14.4.1838 syntynyt tytär Emilia Wilhelmina.

    Viimeistään syksystä 1840 Böckelmanin alus oli pietarsaarelainen Rapide, jolla hän oli 31.10.1840 Juutinraumassa, 21.12.1840 Marseillesissa, 29.6.1841 Brasiliassa ja palasi Hampuriin vasta keväällä 1842. Valtamerilaivalla ei kannattanut tehdä keikkaa Pietarsaareen, joten Hampurista tuli Böckelmanin kotisatama seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tosin ei hän siellä montaa yötä nukkunut, sillä jo kesän 1842 lopulla hän oli matkalla takaisin Etelä-Amerikkaan ja niin edespäin.

    Kulttuurien museon verkkonäyttelyn mukaan Böckelmanin vaimo matkusti toisinaan miehensä mukana. Tuskin kuitenkaan vielä tyttäriensä ollessa pieniä. Mutta mahdollisesti hän muutti 1840-luvun alussa Pietarsaaresta Hampuriin lasten kanssa? Pietarsaaren rippikirjan 1840-48 tiedoista näkyy, että vaimon edellisestä avioliitosta syntynyt tytär kuoli vuonna 1845 Hampurissa 14-vuotiaana. Hän oli tuskin kaupungissa yksinään?

    Pietarsaareen kapteeni Böckelman palasi vasta kesällä 1851 oltuaan poissa 11 vuotta. Tästä raportoitaessa mainitaan hänen lähes vuosittain lähettäneen yliopiston ja muihin yleisiin kokoelmiin arvokkaita esineitä. Nytkin hänellä oli mukanaan erikoisuuksia Intiasta ja Kiinasta. Kuvia Böckelmanin lahjoituksista on edellä linkitetyssä verkkonäyttelyssä. Kulttuurihistoriallisten esineiden lisäksi hän lahjoitti eläintieteellisiä näytteitä.

    Perheen kohdalla on Pietarsaaren rippikirjassa 1849-56 tulkinnanvaraisia merkintöjä muutosta Hampuriin. Böckelman, vaimonsa, vaimon edellisen avioliiton tytär ja yhteinen tytär olivat muuttaneet vuonna 1849, palanneet vuoteen 1851 mennessä ja tytärpuoli Christina Rosalie Aspegren (s. 1832) oli lähtenyt yksinään uudestaan Hampuriin 1854? Anbytarforumilla kerrotun perusteella tytärpuoli on avioitunut Saksassa sukuun von Bülow.

    Jäljelle jäänyt perhe on taitanut olla taas yhdessä ulkomailla, sillä rippikirjassa 1857-1865 merkinnät alkavat vasta vuonna 1859. Tosin Lydia Hällforsin kirjassa Äidin muistelmia Böckelmanien tytär Emilia Wilhelmina (s. 1838) oli Pietarsaaressa syksyllä 1858.
    Kesälomalla 1858 olimme Lydia v. Essen ja minä alkaneet opiskella englanninkieltä entisen kotiopettajamme Pekka Malisen johdolla, joka nyt oli kesävieraanamme. Lydia jatkoi sitten tätä opiskeluaan Pietarsaaressa, jossa eräs nuori neiti Emily Böckelman antoi tunteja useissa eri kielissä. Hän oli merikapteenin tytär ja oli käynyt läpi englanninkielisen opiston Hampurissa, mikä seikka oli jotakin tavatonta senaikuisen Suomen tyttärille. [...] Seuraavana keväänä [1860?] olin taas koko kevään Härmässä ja silloin oli Emily Böckelman meidän yhteinen opettajamme; ja ahkeria ja innostuneita olimme. Saimme myöskin kuulla monta hauskaa keskustelua, väittelyä ja kertomusta menneistä ajoista. Isoisä ja Emily tavallisesti puhuivat, ja me muut kuuntelimme.(s. 51-52)
    Suomestakin käsin Emily Böckelman ylläpiti kansainvälisiä yhteyksiä ja hänestä tuli maan ensimmäinen asioitsija American Tract Societylle (Mehiläinen 4/1860).

    Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning 6/1862 julkaisi Pietarsaaren yksityisen tyttökoulun vuosikertomuksen, jonka mukaan neiti Böckelman opetti saksaa, ranskaa ja englantia sekä alemmille luokille raamatunhistoriaa.

    Tämä lahjakas Emilia Wilhelmina Böckelman ei jäänyt rikastuttamaan Suomen kulttuurielämää vaan avioitui vuonna 1863 ja muutti Ruotsiin. Samana vuonna rippikirjan mukaan myös vanhempansa siirtyivät (jälleen) ulkomaille.

    Kuva Hampurista kirjasta The Two Hemispheres via British Libray & Flickr Commons

    sunnuntai 14. lokakuuta 2018

    1. viikko Suomen historian linjoja


    No niin, ensimmäinen viikko Turun yliopiston historian perusopintojen kurssia Suomen historian linjat ja murrokset. Tavasin Meinanderin Suomen historian loppupuoleltaan vauhdikkaammin ja suoritin monivalintatehtävät ei-kovin-häikäisevällä tuloksella.

    Kirjan lukeminen kannatti ja ilman kurssia en olisi siihen ryhtynyt, lopettamisesta puhumattakaan. Varmasti olisin voinut omaksua enemmän tietoa, kuin nyt meni pysyväismuistiin, mutta ainakin tunnistin pari merkittävää aukkoa tiedoissa ja yhdistin aiemmin irtonaisia asioita - hetkellisesti.

    Mutta onneksi koko kurssi ei ole Suomen historian kronologista läpikäyntiä, vaan tulevilla viikoilla tarkastellaan teemoja. Näin ollen kronologisen kirjan "suorittaminen" oli järkevä aloitus. (Sarjassa unohtuneita asioita: mitä materiaalia luin kronologiatestiin, joka kuului Helsingin historian perusopintoihin vuosia sitten?)

    Monivalintatehtävät ovat myös järkevä suoritusmuoto, mutta että tökki paikoitellen. Jos prosenttiluku on välillä 48-68 niin onko oleellista muistaa mitä se oli täsmälleen? Näitä suuruuslukujuttuja oli muutamia, mutta yksikin tuntui liialliselta. Koska kysymyspatteristo lienee jatkuvassa käytössä ja teoriassa tänne voisi joku suorittaja eksyä, kommentoin lähemmin vain yhtä kysymystä.

    Vastaus oli helppo - pienin tarjotuista luvuista. Mutta jos tarkoitettiin "vuoden 1571 hopeaverotuksessa kirjattujen talouksien määrän perusteella arvioitua väkilukua" niin en itse ilmaisisi sitä "vuonna 1570 järjestetyksi väestönlaskennaksi". Enkä ymmärrä miksi moinen yksinkertaistus olisi tarpeen tai edes perusteltua yliopiston kurssissa.

    Nipotusmoodiin päästyäni, (huvin vuoksi) vielä pari pointtia Meinanderin viimeisestä Ruotsin vallan luvusta Tukholmasta Pietariin. (Pietaria hän kutsuu jatkuvasti Nevan kaupungiksi, mutta jostain syystä ei sentään tuossa otsikossa.)

    Helsingin yliopiston proffana Meinander minimoi 1700-luvun Turun kiitettävän näkymätömiin. Helsingin korostus menee kyllä mielestäni ylettömyksiin, kun venäläisten maihinnousua sinne 1713 kutsutaan "ratkaisevaksi" (s. 93). Sana välttämättä on kuitenkin jouduttu lisäämään lauseeseen "Tärkein uusien tapojen ja käytäntöjen tuontisatama ei välttämättä ollut enää Turku" (s. 101).

    Aiemmassa luvussa tuonnista hävinnyt suola tekee paluun ja 1700-luvulla "säilyi Suomen tärkeimpänä tuontitavarana" (s. 97)

    Lievää närkästymistä menneisyyden virkaveljien puolesta olen havaitsevinani sivulla 107, kun Meinander huomauttaa papiston "pappiloistaan saamat lisätulot ylittivät usein selvästi palkan, jota akateemisesti suuntautuneet papit ansaitsivat professoreina".

    Loppukevennykseksi FB-päivitykseni torstaiaamulta:
    Alan ottaa Turun verkkokurssin hieman liian tosissani. Unessa jaettiin seuraavan viikon Moodle-keskusteluun materiaaleja(, jotka todellisuudessa latasin eilen). Ryntäsin ottamaan ensimmäisen, joka osoittautui tosi mielenkiintoiseksi muistelmaksi, jossa kaksi lasta hakivat arkistosta vuonna 1910 tietoa isänsä kuolemasta vankileirillä (tms.). "Mulla on joku tosi samantapainen vanhassa blogijutussa!" (Eikä ole.) "Mutta miten tästä saa muotoiltua keskusteluavauksen liittyen suomalaisuuteen, joka on viikon teema? Eihän sitä ole edes avoin arkistokulttuuri, kun kerran lapset pääsivät tutkimaan jo autonomian ajalla."

    Yksi Urajärven kartanon torpparin poika

    Gradujen haravointi oli jäänyt vuodeksi ja urakka oli kasvanut mielessäni sellaiseksi, että mietin kannattaako sitä tehdä ollenkaan. Eipä ole kukaan kysellyt linkkilistojen perään ainakaan. Mutta itseni ja uteliaisuutenihan takia minä sitä teen eikä touhuun loppujen lopuksi mennyt kuin yksi iltapäivä.

    Saaliina oli tällä kertaa harvinaisesti kaksi työtä hyvin läheltä juuriani Urajärven torpassa:
    Urajärven kartano Eero Järnefeltin vuonna 1882 piirtämänä. Kansallisgalleria.
    Liljeroosin työtä innostuin selailemaan ja siinä esiintyvä nimi Mauritz Leponiemi kutitteli muistia. Aivan lopusta selvisikin, että tämä "Johan Maurits Ilmavalta syntyi Urajärven kartanon torppaan vuonna 1864" eli on suhteellisen läheistä sukua. Kaivoin vaarini muistelmista kirjoittamani Ilmavallaksi ja Ilmavaltana kirjan esille, vaikka olisin voinut myös lukea kesältä 2014 blogitekstini, jossa kirjoitin vaarini mummon veljestä:
    Johan Maurits (s. 7.5.1864) muutti Ilmavallasta Kurkijoelle vuonna 1891 ja meni samana vuonna naimisiin Iida Maria Lindin kanssa (s. 6.5.1868 Asikkalassa). Tytär Minda syntyi 5.5.1892. He muuttivat Kurkijoelta Ilmavaltaan vuonna 1892 ja sieltä muualle Asikkalaan vuonna 1896. Vaarini muistelman mukaan Mauritz "aikuisena muutti Urajärvelle ja sen aikaisen käytännön mukaan otti sukunimen mikä miellytti se ei ollut mitään johdonmukaista nimen valintaa ja hän otti nimekseen Leponiemi. Hän oli hyvä rakentaja ja hän m.m. Ilmavaltaan rakensi vielä välirauhan aikana ennen kuolemaansa isohkon aittarakennuksen." (RK 1890-99 s. 1147, Kurkijoen tiedot Katihassa)
    Tätä Liljeroos ei ollut käyttänyt lähteenä, joten pienellä epävarmuudella hän on kirjoittanut "Ainakin Bedan muistamana hänen isoisänsä oli taitava käsistään." Samassa lähdeviitteessä hän mainitsee Kurkijoen Mauritsin vaimon synnyinpaikkana. Jompikumpi meistä on väärässä. Asikkalan rippikirjan olen lukenut arkistossa, johon ei viikonloppuna ole pääsyä. Katihan avulla pari löytyy näppärästi Kurkijoen rippikirjan 1883-1892 sivulta 99 (tulloin Maurits käytti sukunimeä Ekman). Molemmilla syntymäpaikkana Asikkala - huh! Kaiken epävarmuuden hälventämiseksi hain vielä kasteensakin SSHY:n tarjoamasta digitoinnista. Toistaakseni varmaan ennenkin sanomani, lukiessaan historiantutkimuksesta tutkijan kysymyksen asettelulle epäolennaista tietoa siihen kannattaa suhtautua varauksella

    Leponiemeä olivat muistelleet tyttärensä Minda ja tämän tytär Beda. Sääli, etten näitä löytänyt kirjaa tehdessäni. Mutta lienee ymmärrettävää kun edellinen on Liljeroosin lähdeluettelossa "Leponiemi, Minda. Kopio kanadansuomalaisen lehden sivusta. Urajärven kartanon oppaiden lisämateriaali." ja myös Bedan muistelmat ovat samasta "arkistosta". (Jota oli päässyt käyttämään myös Mero.)

    "Mauritsin lapsenlapsi, Beda, ei tiennyt milloin Maurits aloitti kartanolla työskentelyn, mutta hän muisteli töiden alkaneen viimeistään vuonna 1909. 1900-luvun alussa ja 1910-luvulla kartanolla tehtiin huomattavia muutos- ja modernisointitöitä, joiden vuoksi kartanolla oli tarvetta taitavalle kirvesmiehelle." Tuolloin tai myöhemmin Liljeroosin mukaan "Leponiemi ei ollut mikään tavallinen työntekijä kartanolla: hän asui Kirilän talon vuokramaalla itsellisenä." Liljeroos viittaa erityisesti molempien muistelmaan siitä, miten Lilly antoi jäihin pudonneelle Mauritsille veljensä Hugon vaatteet, joilla hän sai lähteä kotiin.

    Yhtä onnekkaasti ei (ollut?) käynyt pojalleen. Sanomalehdistä löytyi myös perheen 7-vuotiaan pojan kuolinilmoitus, jossa yhden sisarensa todettiin olevan Amerikassa (Työmies 17.8.1917). Kuten lehden nimestä arvaa, Maurits on identifioitunut työväkeen ja vaimonsa kanssa lähetti sosialistisen maailmankatsomuksen omaavana Raivaajassa 22.12.1909 ja 23.12.1912 joulutervehdyksen kaikille sorretuille ja vähäväkisille.

    P. S. "Amerikkaan" lähtenyt Minda löytyy internetin ihmeellisellä voimalla sievästi tunnistettuna Matti Kurikan "Sammon takojat" -yhteisön yhteyteen syntyneen suomalaisyhteiskunnan ryhmäkuvasta (pdf), joka oli otettu noin vuonna 1914 Albionissa (osa Maple Ridgea), Kanadassa. Ja hän on myös saman tiedoston tanssikuvassa myöhemmän aviomiehensä Vilho Kataisen kanssa. Eikä tässä kaikki. The Heritage resources of Maple Ridge 2018 (pdf) esittelee sivulla 154 "Katainen residence"n ja kertoo, että
    Minda came to Maple Ridge from Finland in 1912. She had travelled by boat to Quebec, and then by train all the way to Webster’s Corners. Minda had been working as a seamstress since she was 13 years old in Finland, and was a valuable addition to the community. Minda and Vilho were married in Port Moody on January 8, 1916, and their wedding celebration ten days later was the first to be held in the new Sampo Hall.
    Avioliiton rekisteröinti vahvistaa, että kyse on Asikkalasta lähteneestä Mindasta. Lisähaku osui Mindan ja Vilhon tyttären Terttu Viola Katainen (1918-2006) muistokirjoitukseen, jonka nimillä hakien löytyi perheen valokuva 1950-luvulta paikallismuseon tililtä Flickristä. Museon omilla sivuilla on varhaisempi perhekuva, ja lasten niminä Bill, Tenho, Viola, Helmi ja Violet. Kanadalainen museo tietää, että
    In her later years, Violet became the family historian and with contributions from Viola and Helmi, also collected and wrote a history of the Finnish community at Webster’s Corners for the 1972 publication by the Maple Ridge University Women’s Club, “Maple Ridge: A History of Settlement”.
    Heritage resources on merkinnyt lainauksensa lähteeksi "Violet (Katainen) Bokstrom, Memories of the Katainen Home and Family, 2003." Liekö tämä laajakin laitos?

    Vilhon ja Mindan hautakivenkin kuva on verkossa.

    Mutta, mutta. Mindan lapsiinhan piti kuulua myös Beda? Takaisin Liljeroosiin, joka kertoo Mindan olleen kartanolla töissä vuoteen 1912 ja jättäneensä Kanadaan lähtiessään Asikkalaan 2-vuotiaan tyttären Beda Helena. Mahdollisesti hän aikuisena kohtasi äitinsä, sillä New Yorkiin saapujista löytyy Vilho ja Minda 26.9.1952 Göteborgista tulleella laivalla. Käynti Suomessa tuntuu todennäköisemältä kuin turistimatkailu Ruotsissa.