Turun linnaan pakoreissun jälkeen saadun rosvon tarinan päätös.
Turun linnasta vietiin Lind sittemmin Svartholman linnoitukseen, sieltä Viaporiin, jossa asui kahdeksan vuotta, ja viimein Hämeenlinnaan. Lindin ollessaan Viaporissa, tarjousi nuorempi lääkäri sahaamaan Lindin jalkoja poikki yläpuolen polvia, johon Lind silloin ei suostunut, mutta jälkeenpäin hän tätä kieltoansa useasti katui, koska säärien päät, - jotka ei milloinkaan oikeen parantuneet, vaan joista yhä veri-visvaa tippui, - välistä livat hyvinkin kipeät ja matkaan saattoivat Lindille kovia tuskia.
Vuonna 1852 päätti Hämeenlinnan kuvernööri laskea Lind pois, ja lähetti hänet Messukylään, jossa hänen oli eläminen poliisin hoidon alaisena. Pitäjään kokouksessa 11 p. Heinäkuuta samana vuonna seurakunta kyllä kielsi Lindin ottamista seurakuntaan, mutta yksityisen tilanomistajan takauksella tuotiin Lind tänne takaisin, ja hän asui sitte koko ajan Haiharan Alasen tilalla, jossa myös kuoli lavantautiin 15 p. Heinäkuuta tänä vuonna 1867.
Täällä ollessansa ei hän näyttänyt entisiä pahoja tapojansa. Ainoasti kerran, kun naapuri-tilan isännällä oli vangin kuletuksen toimitus, luultiin Lindin yrittäneen auttaa erästä vankia karkuun, mikä tok' ajoissa huomattiin ja estettiin. Lind itse kielsi olevansa osallinen tässä rikoksessa.
Lukuisissa oli Lind joka vuosi läsnä, hyvissä vaatteissa ja saappaat jaloissa, niin ett'ei nähty hänen vikaansa jaloissa, ei edes hänen astuessaan. Herran ehtoollisella kävi hän myös toisinansa, vaan ei kahtena viimisinä vuosina. Hän elätti itseänsä käsiensä töillä, valmistaen kauniita sukkuloita, piipun-pesiä y. m.; luultavasti oli hänellä myös säästöjä entisistä varkauksistansa.
— Hänen ulkonainen elämänsä Messukylässä oli siis nuhteeton; mutta ei voitu huomata Jumalan hengen masentaneen hänen luontoansa, eikä nähty hänen todella katuneensa entisiä pahantekojansa ja syntistä elämätänsä, eikä tiedetty, harrasteliko hän sydämestä Kristuksen ansaitsemia armon ja autuuden välikappaleita. Suurella luonnollisella nerollansa ja voimallansa on hän nyt ainoastaan varottaivaisena esimerkkinä, kuinka syvään ihminen voipi vaipua synnin ja pahuuden tiellä, kun Armon henki ei ole päässyt valaisemaan hänen luonnonlahjojansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti