maanantai 8. elokuuta 2011

Pikainen arkistokäynti Säätytalon takana

Syksy lähenee ja arkistot palaavat normaaliin aukioloon. Kansallisarkisto ei aivan vielä, mutta helsinkiläinen Brages Pressarkiv on juuri lopettanut kesälomansa ja aukaisee tällä viikolla ovensa. Joten on sopiva aika muistella toukokuista käyntiäni siellä. (Rehellisesti sanoen, tämä teksti on kirjoitettu toukokuussa.)

Jostain pulpahti mieleeni prioriteettilistan häntäpäästä Espoo-aiheet ja niiden myötä Otto Bornin puuttuva kuolinaika. Otto oli kartanonherra ja ollut vuosia Espoon kunnallispösö, joten näin mielessäni komean kuolinilmoituksen lehdessä ja samassa numerossa pitkän muistokirjoituksen. Oletettavasti ruotsiksi, sillä sitä Ottokin äidinkielenään puhui.

Eli tällä taustalla Brages Pressarkivetiin, jossa olin vuosia sitten löytänyt useamman Hohenthal-leikkeen. Ulkomuistista löysin paikan ja painoin summeria. Sähkölukon avautumisen sijaan ovea tuli avaamaan itse arkistonjohtaja, joka ensi töikseen ilmoitti minulle arkiston olevan juuri sulkeutumassa. Siinä olisi heikompi sielu tehnyt U-käännöksen, mutta rutinoituneena arkistoasiakkaana ilmoitin salasanan 'keskiviikko' (eli aukiolo kuuteen neljän sijasta) ja pääsin peremmälle.

Siellä asiat sujuivat aivan yhtä sutjakkaasti kuin aikaisemmallakin kerralla. Henkilöitä koskevat vanhat leikkeet ovat kansiossa aakkostettuna sukunimen mukaan. Sain kansiollisen Borneja eteeni ja kansion sivut olivat sitten etunimen mukaisessa järjestyksessä ja muutamassa sekunnissa edessäni Otto Bornin kasvot. Suomen Kuvalehti -tyyppinen 75v-synttärikuva oli ainoa anti.

Eli se oikotiestä. Kuolinpäivän selvittämiseksi pitää joko ottaa yhteys kirkkoherranvirastoon tai tilata perunkirjoitus. Sitten kun ajankohta on selvillä niin lehtiä tarkistamaan, sivu sivulta. Jollei muistokirjoitusta todellakaan ole, on entistä suurempi motivaatio saada oma kirjoitukseni tehtyä. Espoon historiassa on muitakin ihmisiä kuin Augusta Karamzin!

P.S. Kesäisen sukulaisvierailun aikana minulla oli puolisen tuntia aikaa kiertää Espoon hautausmaata ja onnistuin löytämään Oton hautakiven. Kuoleminen keskellä sotaa (toivottavasti vanhuuteen, Otto ei ainakaan sotasurmatietokannassa mukana) selittänee, miksi muistokirjoitusta ei julkaistu. Ilmestyivätkö pääkaupunkiseudun lehdet punaisten vallassaoloaikana ollenkaan? Vai pitäisiköhän minun varmuuden vuoksi kipaista Pressarkivetiin uudelleen ja tarkistaa kansio myös etunimen Carl kohdalta?

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Minulla on se käsitys, että Helsingissä elettiin täydessä uutispimennossa alkuvuodesta 1918(kirjeistä päätellen).
Ingeborg Palmén

Outi kirjoitti...

Punaisessa Helsingissä ilmeistyi ainoastaan Työmies, jossa ei olisi julkaistu yhdenkään possessionaatin muistokirjoitusta. ;-)

Työmies on muuten tutustumisen arvoinen julkaisu etenkin noilta sotakuukausilta! On mielenkiintoista, kuinka nopeasti kulutustavaroiden mainokset ja muu tavallinen arki palaa lehteen helmikuun alussa - ja on suloista (ja surkeaa, kun tietää, mitä on tulossa) lukea kirjeenvaihtoilmoituksia, joissa työläistytöt etsivät rehtejä kaartilaisia ja päinvastoin.