![]() |
| Fyren 7/1902 |
Kainulainen, M., Puurtinen, M., & Chinn, C. A. (2022a). Aims in the practice of historiography: An interview study with Finnish historians. Historical Encounters, 9(1), 159-180. https://doi.org/10.52289/hej9.109
Kainulainen Mikko, Puurtinen Marjaana, Chinn Clark A.(2022b) Historians’ criteria for appraising historiography: An interview study. Proceedings : International Conference of the Learning Sciences, 989-992 https://dx.doi.org/10.22318/icls2022.989
Nyt on korkea aika tutustua niihin kunnolla. Varsinkin siksi, että Kainulainen väittelee 28.11.2026 ja aiheesta voi vihdoin ja viimein herätä keskustelua historiantutkijoiden keskuudessa? Jos tulokset tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, lienee kuitenkin arvokasta, että ne on vihdoin koottu yhteen?
Väitöskirjan myötä on luettavaa tietenkin lisää:
Kainulainen, Mikko: Like historians?: On the practice of historiography and its implications for history education. Turun yliopisto 2026 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0964-3
Kainulainen, M., Puurtinen, M., & Chinn, C. A. (2025). Regrounding inquiry-based learning in history: A study of historians’ epistemic processes. Cognition and Instruction, 43(4), 291–315. https://doi.org/10.1080/07370008.2025.2503193
[S]ujuva kirjoitustyyli, joka vie omaa argumentaatiota eteenpäin, on tärkeä. Vaikka aihe sinänsä saattaisi olla mielenkiintoinen, jos se on kirjoitettu tylsällä ja mauttomalla tavalla, se ei ole hyvä artikkeli. (Historioitsija 9)
Tuskaani metodeista olen muistaakseni jakanut tänne useaan otteeseen, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten alan ulkopuoliselle näyttäytyi "metodologia". Suomeksi käydyissä haastatteluissa oli todennäköisesti käytetty sanaa näkökulma, sillä kriteereissä on mukana kysymykset onko työssä näkökulma; tuodaanko se esiin; ja onko se mielenkiintoinen tai tärkeä. Tästä osioista löytyy myös itselleni tärkeä lähteiden laajuus ja laatu. Mukana on lisäksi teorian, analyysin ja kerronnan määrä sekä se, että tutkimuksen viitekehysten ja menetelmien esiintuonti ja sen tapa. Jälkimmäinen on artikkelissa nimetty prosessien läpinäkyvyydeksi, mutta useimmat historiantutkijat varmaankin puhuisivat metodin eksplikoinnista tms.
Kaikki haastatellut historiantutkijat mainitsivat kriteerejä, jotka kuuluvat luokkaan ”yhteydet menneeseen ja nykyiseen tietoon sekä käytäntöihin”. Olennaisin kriteeri tässä luokassa ei saa artikkelissa erityistä painoarvoa: työ on asemoitava käynnissä oleviin (ja käytyihin) tieteellisiin keskusteluihin. Se, että historiantutkimukselta odotetaan tai toivotaan ajankohtaisuutta, omaperäisyyttä, poikkeuksellisuutta ja innovatiivisuutta, on toki totta, muttei yhtä tärkeää.
Kolmas luokka sisältää kriteereitä, jotka liittyvät historiantutkimuksen avaamiin mahdollisuuksiin uudelle tutkimukselle.
Neljäs luokka on nimetty välillisiksi mittareiksi tai ulkoistetuiksi kriteereiksi. Hyvältä tutkimukselta vaikuttaa se, joka on käynyt läpi asiantuntijoiden arvioinnin ja tullut julkaistuksi, mutta myös näkyvyys suuren yleisön parissa ja sen piirissä koettu innostus ja kiinnostus koetaan arvokkaaksi.
Viides luokka liittyy yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, joka lisää historiantutkimuksen arvoa.
Kuudes luokka yllätti tunteilla ja affekteilla. Artikkelista ei valitettavasti käy ilmi, kuinka monessa haastattelussa tuli esiin ilo, hauskuus, tyytyväisyys, innostus tai kiinnostus.
Lisäksi, jos vaikuttaa siltä, ettei henkilö itse ole asiasta lainkaan innostunut; jos joku tulee konferenssiin ja pitää hirveän mekaanisen esitelmän, niin sieltä ei pysty poimimaan niitä tärkeitä asioita, vaikka niitä siellä olisikin. (Historioitsija 12)
.jpeg)

.jpeg)


