Eilen luvatun mukaisesti vuorossa Tångin kauppa, jota pyöritti Richard Constantin Tång lehtitietojen perusteella viimeistään vuoden 1882 lopusta Etu-Töölön Fjälldalin huvila-alueella. Nykykäsityksellä kauppa sijaitsi nykyisen Kansallismuseon lähellä suunnilleen Museo- ja Aurorankadun kulmassa.
 |
| Signe Branderin kuva Tångin kaupasta 1908 Helsingin kaupunginmuseo. CC BY |
Kaupanpidosta on joitakin jälkiä lehdissä, mutta päälähde on Asmo Alhon & Uljas Rauanheimon kirja Helsinki ennen meitä. Vanhojen kuvien kertomaa. Toinen, uusittu painos. (1962, s. 218). Siinä julkaistiin muistitietoa espoolaiselta, joka oli nuorena miehenä ollut tilanomistajaisäntänsä "kaupunkikuski" ja näin ollen käynyt säännöllisesti Tångin kaupassa.
Monella 'kaupunginkuskilla' oli tietyt ostajansa Tallgrenin huviloilla ja Sokeritehtaanmäellä. Siellä he voivat tyhjentää peruna- ja maitokuormansa, kun sen sijaan muut ajoivat kaupungin torille tai tiheästi asuttujen talojen pihoihin, joissa myöskin saatiin kauppaa vapaasti tehdä. Mutta kapan tai puntarin tarvitsijoilla oli harvoin näitä kauppavälineitä mukanaan, minkä vuoksi ne lainattiin myymälöistä ja enin käytettyjä lainapaikkoja oli juuri Tångin liike. Sitä varten sinne poikettiin aamulla, saatiin sekä kappa että puntari ja samalla aamuryyppy eli morgnari vatsaan ja sikari suuhun.
 |
| Tångin kauppa oikealla ja taustalla Tallgrenin villat vuoden 1900 paikkeilla. Helsingin kaupunginmuseo, CC BY |
R. C. Tångin myymälää pidettiin suurena kauppatalona 1880-90-luvuilla. Suurella pihamaalla oli hyvin tilaa sadalle hevoselle ja sen lisäksi oli pitkämatkalaisten hevosia ja kuormia varten suuria vajoja. Tavallisesti he tulivat illalla yöksi mennäkseen seuraavana aamuna torille. Tällaisten maalaisten käytettävänä oli majatupa Tallgrenin villan kellarikerroksessa. Sinne ukot mielellään kömpivät kuivailemaan kastuneita vaatteitaan, syömään hyvin varustetusta eväsvakastaan limppua ja silavaa ja ryyppäämään palanpaineeksi pullollisen, pari olutta. Ilma oli siellä luonnollisesti tunkkaista ja täynnä mahorkan ja venäjänlehden savua, märkien vaatteitten ja hien tuoksuja ja ruoajätteitten lemua. Mutta siellä oli pitkän matkan jälkeen himmeän öljylampun kajossa kodikasta ja lämmintä ja sai juttutoverin, jos sellaista halusi, mutta sai kömpiä häiriintymättä pahnoillekin, jos niin halusi.
 |
| Tångin kauppa Läntisen viertotien varressa. Taustalla Tallgrenin villat Helsingin kaupunginmuseo, CC-BY |
Tilaa Tångin myymälässä ja varastossa ei ollut niinkään vähän, mutta matalat holvit ja paksut tiilipilarit saivat ne vaikuttamaan ahtailta. Kaikki nurkat ja sopet olivat pakaten täynnä kaikenlaisia tavaroita ostajain mukavasti katseltavina ja tutkittavina - sekä ammattivarkaitten ulottuvilla. Mutta harvoin puhuttiin varkauksista, eikä koskaan, että maalaiset olisivat niitä tehneet... Erityinen myymälän tai kellarin osasto oli varattu yksinomaan alkoholitavaroille, erilaisille viineille, punssille, 'holipompelille' ym. Useita kymmeniä tynnyreitä, joissa oli laskuhanat, oli pitkin seinänviertä, ja sitäpaitsi oli eräitä juomia valmiiksi pullotettuina. Kun tuttuja tai vakinaisia asiakkaita maaseudulta tuli aamusella lainaamaan kappaa tai muuta mittaa, ei ollut ensinkään tavatonta, että tutuimmat ilman muuta menivät viiniosastoon ja täyttivät lasinsa siitä tynnyristä, jonka katsoivat parhaaksi. Torilta palatessa tehtiin ostokset ja silloin voitiin taas tarjota lasi viiniä kaupanpäällisiksi sille, joka halusi.
 |
| Hbl 12.11.1927 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti