torstai 12. joulukuuta 2024

Karamellipaperien tarjoama näkymä menneisyyteen

HKM
Vanhan sanonnan mukaan tehdään tikusta asiaa. Sitä en ole vielä yrittänyt, mutta Kansalliskirjaston digitointeihin kohdistettu karamellipaperihaku toi esiin hämmentävän monipuolisen näkymän noin sadan vuoden takaiseen elämään. Kokoamani ja lajittelemani leikkeet riittävät näin jouluun asti.

Introksi sopivat isompien ryhmien ulkopuolelle jääneet löydöt. Eipä ollut tullut mieleen että

Kauniiden käärepaperien tehtailijat tunnustavat myös, että nämä usein värjätään vaarallisilla väreillä. Vuonna 1891 tutkittiin Mynchenin kuninkaallisessa tarkastuslaitoksessa 181 käärepaperin näytettä. Näistä huomattiin 32 värjätyiksi arsenikkipitoisilla kuparivaroilla, useimmin n. k. Schweinfurtervihreällä. Vuonna 1892 huomattiin 14 % samassa paikassa tutkituista käärepapereista myrkyllisiksi. Kun sellaista koreaa paperia käytetään myös karamellien käärepaperina, niin on katsottava, etteivät lapset pureksi karamellipaperia. Voihan sattua, että lapset käärepaperista tekevät purusuttia. (Suomen terveydenhoito-lehti 4/1899)

(Tapettejakaan ei kannattanut nuolla, ks. Tapettitehtailijan perheen mielenkiintoisuus. Myös Nojatuolissa voi piillä myrkyllinen yllätys.)

Mahdollisen myrkyllisyyden takia tuntui pahalta lukea karamellipaperien käytöstä meikkinä.

Linja-autossa [...] Puuterinenäinen neitonen oli ottanut esiin käsilaukkunsa ja alkoi parannella sotamaalaustaan.

- No voi sun ihmeitten ihme! päivitteli emäntä ja löi käsiään yhteen. En minä tuotakaan olisi uskonut ellen omin silmin olisi nähnyt. Kyllä pitää näillä nykyajan likkalapsilla olla eri konstit ja metkut, että miehen saisivat. Ei totakaan ennen vanhaan osattu. Eräs Hassuksi-Mantaksi haukuttu likka yksin maalasi karamellipaperilla poskiaan, mutta vaivaistalossa se sitten kuolikin. (Satakunnan Kansa 9.9.1934)

En pitänyt rikoksena lainkaan sitä, mitä kerran sattumalta Juhannuksena näin. Eräs maalaistyttö nim. hieroi punaista konvehtipaperia naamaansa, minkä jaksoi, sylki ja hieroi taas. Tuli siitä poskesta punainen. Saihan hän kernaasti kaunistaa itseään, kun ilmankin oli kierosilmäinen ja naama rokonarpinen kuin kuusen kylki. (Kotkan Sanomat 22.6.1901)

Leikkeissä tuli esiin maamme materiaalinen köyhyys.

Kerrankin kapinatalvena, kun leipäkin oli tiukalla, kahvista ja sokerista puhumattakaan, oli äiti laittanut minulle nimipäivät näin: tuolille oli levitetty puhdas voipaperi, sillä suuri voileipä, muki kuumaa maitoa ja kaksi palaa sokeria, jotka oli kauniisti kääritty tyhjiin karamellipapereihin. Se voileipä ja maito maistui niin äärettömän makealta ja sokeripaloja en raskinut syödä, pidin niitä vaan käsissäni, kun äidin kanssa lauloimme laulun »En oo liian pieni».  (Koti 7-8/1939) 

Enontekiölle jäimme yöksi. Lähdimme vielä kiertelemään kylää, maisteri valokuvasi kummulta nousevan kirkon kahdentoista aikaan yöllä. Katselimme Enontekiön hautausmaata; liikuttavia seppeleitä haudalla, joitten kukat olivat leikatut vanhoista laskuista ja karamellipapereista. (Annikki Setälä: Karhunkierros. Kansan kuvalehti 30-31/1933)

Karamellipaperit hahmottuvat "köyhien aarteiksi", mikä selittää maininnan

Olin erään kerran Tyrisevällä, Neuvolan nuorisoseuran iltamissa. Siellä oli myös huviposti ohjelmassa ja miten sitä käytettiin? Eräälle köyhälle miehelle siellä lähetettiin huvipostissa paperossiloodan karsia ja karamellipapereita y. m kaikellaista roskaa. Hyvä työläisnuoriso, ettekö tästä jo huomaa miten teitä kohdellaan porvarillisissa nuorisoseuroissa. (Työ 6.2.1909)

Sekä pakinoitsijan aloituksen

Säästäminen on tämän päivän tunnussana. Meidänkin olisi siis keksittävä joku omakohtainen säästämistapa.

Mitä me säästäisimme, missä ja milloin? Ahaa! Tämä käsikirjoituspaperihan on liian hyvää. Mehän voimme tosiaan säästää taloa kirjoittamalla huonommalle paperille. Selvä juttu. Kirjoitamme myt sitten karamellipaperin sisäpuolelle, sehän on käyttämätöntä paperia, tuhlaavien ihmisten kadulle heittämää käyttöarvoista tavaraa. Ja kirjoitamme lyijykynällä säästääksemme mustetta ja teräskynää. Pannaan pois silmälasitkin, kuluvat ne nekin. (Kaiku 31.10.1930)

Yhteiskunnassa oli isoja ongelmia, mutta karamellipapereista oli helppo valittaa.

Tilinpäätös on tehty. Kun vaan saadaan teiltä ja katujen kulmista pois laastuiksi karamellipaperit, joita tytöt ja pojat kuherrellessaan sinne kylvivät ja reklaamit revityiksi seiniltä, ja jahka kirjapainomme pojat ovat selvenneet kuumeisesta työn pökerryksestään ja sutineet painomusteen käsistään, on jälleen maassa rauha ja laskut maksettu. (Käkisalmen sanomat 2.8.1915)

P.S. En toki tarttunut karamellipapereihin ensimmäistä kertaa, mutta aiempi katsaukseni oli esteettinen.  
Kyseinen sarja keskittyi Fazerin tuotantoon. Kirjoittaessani Töölön Taipaleen historiaa perehdyin kilpailijan eli Westerlundin tuotantoon.

Ei kommentteja: