Tapettitehtailijan perheen mielenkiintoisuus

Söderlundin (aik Rieksin) huvila 1894
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Eilen Pekka Saurin Twitterissä jakama Siltasaaren kuva saatteella "Siltasaaressa komeilee vielä tapettitehtailija Georg Rieksin rakennuttama huvila, jonka Rieks myi 1885 Jonas Söderlundille siirtäessään tehtaansa Helsingistä Pietariin." sai Oula Silvennoisen toteamaan "Ilmeisesti nuorin [p.o. pojan]poikansa Norman Rieks syntyi Pietarissa 1903, palasi vallankumouksen jälkeen Suomeen ja päätyi saksan, venäjän ja suomen taitoisena jatkosodan aikana Saksan turvallisuuspoliisin tulkiksi Lappiin ja Tallinnaan." & "Oli ihan avainhenkilöitä muinoin väitöstutkimusta tehdessäni. Mutten ollut hoksannut tätä taustaa aiemmin, mistä kiitokseni!"

Tämä sai minut kaivamaan esiin oman Rieks-kokoelmani, joka käynnistyi joulukuussa 1878 syntyneen Katri Bergholmin (o.s. Ignatius) muistelmasta kirjassaan Kuultua ja elettyä:

Strandmanit asuivat silloin [1880-luvun puolivälissä] Ricksin huvilassa Siltasaarella, joka silloin oli täydellistä maaseutua. Pitkä lehtikuja johti päärakennukseen, jossa Ricksit itse asuivat. He olivat hyvin varakkaita, omistivat luullakseni tapettitehtaan. Usein tuli kujassa vastaani ratsupukuinen nuorukainen kauniin hevosensa selässä. Se oli nuori herra Ricks. Hänen vaiheistaan myöhemmin en ole koskaan kuullut. Ratsastaja oli siihen aikaan harvinaisuus, siksi hän on jäänyt mieleeni.(s. 64-65)

(Tarkemmin sanoien Strandmanit asuivat pihan kaksikerroksisen puutalon toisessa kerroksessa. Alemmassa esittelijäsihteeri Palmroth perheineen.) Maininta harvinaisesta ratsastajasta oli juuri äskettäin tullut mieleen, kun luin Ruotsin ratsastushistoriasta. Rieksin huvila oli toki vilahtanut jo tekstissäni Siltasaari 1880-luvulla. Linnunlaulun alueen ympäristöhistoriallinen selvitys (pdf) tarjoaa sitä rikkaampaa tietoa

Helena Steven-Steinheilin ajatus Siltasaaren länsipään kehittämisestä englantilaiseksi puistoksi (ks. yllä) toteutui tavallaan eräässä mielessä 1800-luvun loppupuolella tapettitehtailija Georg Rieksin toimesta. Tämä rakennutti saarelle tehtaan sekä saaren länsipäähän komean tornihuvilan. Sen ympärille istutettiin puutarha, jota on kuvailtu seuraavasti: ”Niemi oli todellinen huvilapuisto, johon tehtailija Rieks ei liene tuhlannut kovinkaan vähän somistaakseen alueen suuren, kauniin huvilan ympärille, jonka hän oli rakennuttanut. Tämä oli kaksikerroksinen ja siinä asui useita sivistyneitä perheitä, jotka kaikesta huolimatta olivat asettuneet asumaan sillan taakse. Kenties rakkaudesta kauniiseen luontoon. Huvilan edessä oli hyvin hoidettuja ruohokenttiä ja rivi istutettuja lehmuksia, jotka jo siihen aikaan kohosivat yli melkoisen korkean huvilan ja varjostivat itäistä parveketta. Poppelikäytäviä oli istutettu mm. pitkin Kasvitieteellisen puutarhan vastaista rantaa. Sitä paitsi oli siellä säleaidan ympäröimänä puutarha hedelmäpuineen, marjapensaineen ja kukkineen.” 

Tapettitehtaan hakeminen sanomalehdistä kertoi ikävää tarinaa:

Myrkyllisiä tapetteja. Noin puolikolmatta vuotta takaperin ilmoitettiin herra Rieks'in tapettimyymälään Helsingissä, että muuan ruskeanvärinen tapettipaperi, jota sieltä oli ostettu, oli toimitetun kemiallisen tutkimuksen jälkeen, havaittu sisältävän suuressa määrässä arsenikki-myrkkyä. Tästä huolimatta on hra Rieks kuitenkin yhä edelleen myynyt näitä myrkyllisiä tapetteja. Muutamia päiviä sitten tapahtui, näet, että eräs Helsingissä asuva lääkäri sattumalta sai tietää, että hänen kamarissaan olevat tapetit olivat saman väriset ja muotoiset kuin nuot ylempänä mainitut. Aina siitä asti, kuin nämät tapetit hänen kamarinsa seiniin pantiin, pari kolme kuukautta takaperin, oli hän tuntenut itsensä pahan voivaksi, voimatta saada selkoa syystä tähän huonoon vointiinsa. Hän antoi nyt maanmiljelys-kemistin Forsberg'in tutkia tapetit, ja tutkimus näytti, niinkuin edelliselläkin kerralla, että tapetit olilvat kovin myrkylliset. Syy puheenalaisen lääkärin pahanvointiin oli täten selville saatu. (Tampereen Sanomat 8.12.1886)

(Arsenikkia oli tähän aikaan myös huonekaluissa.) Kohu ei ollut syy Rieksin tapettitehtaan lopetukseen Helsingissä, vaan Museoviraston sivun mukaan "Venäjä kiristi 1885 tullejaan niin paljon, että kasvava tehdas joutui muuttamaan Pietariin. Siellä se jatkoi menestyksekkäästi aina vallankumoukseen saakka."

Hbl 6.3.1940

Georg Rieks kuoli 73-vuotiaana Pietarissa, edelleen Suomen kansalaisena (Päivälehti 21.8.1895). Geni-puu tuntee kaksi poikaansa Louis August Edmund (s. 29.9.1869) ja Arthur Henrik Wilhelm (s. 11.9.1872). Helena Ruuska kirjoittaa elämäkerrassaan Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija, että Joenpellon tulevan anopin isä

Arthur Rieks oli sittemmin perinyt isänsä tapettitehtaan, mutta vallankumous vei niin tehtaan kuin rahatkin ja perheelle jäi vain Terijoen huvila. Marraskuun yönä vuonna 1918 Arthur Rieks oli todennut tilanteen mahdottomaksi ja paennut bolsevikkien valtaamasta Petrogradista Suomen puolelle. Mukanaan hänellä oli ollut vain kääreeksi rullattu kuva omasta tehtaasta. 

Arthurin lapsista Genissä on Hildur Anna (s. 7.8.1895) ja Fredrik Horace (s. 29.5.1899). Arthur Henrik Wihelmin vaimon kuolinilmoituksessa on Hildurin ja Fredrikin jälkeen surijana Oula Silvennoisen mainitsema Norman Georg Arthur Rieks eli hän todennäköisesti kuuluu lapsisarjaan.