Sysmän Suurkylän kartanon naisia

Sysmän Suurkylän kartano oli vuoden alkaessa somemyrskyssä rajun remonttinsa takia (Ilta-Sanomat & Iltalehti). Remonttia edeltävää tilaa voi katsella Urbex_Artun videolta, mutta tämän kirjoituksen aiheena ovat päärakennuksessa 1800-luvulla liikkuneet naiset.

Kartanon emäntänä 1830-luvun alkaessa oli Marie Fredrika Wikman, joka oli syntynyt 31.8.1785. Geni-profiilissaan on kaksi vaihtoehtoista tietoa siitä, keneltä hän peri kartanon. Vasta perinnön ja/tai hoidettavien sukulaisten kuoleman jälkeen löytyi aviomieheksi kapteeni  Pehr Wilhelm Schulman.  Koska Marie Fredrika oli häitä 18.10.1831 vietettäessä jo yli 45-vuotias, pari jäi lapsettomaksi. Omien lapsien sijaan kartanoon koottiin kasvatteja. Yksi näistä oli viisivuotiaana isättömäksi jäänyt Sofia Adolfina Soldan (s. 21.6.1828), joka oli Marie Fredrikan sisarentytär. 

Sofian tytär Tilma Hainari kirjoitti lehteen Uutta kylvöä 1922, että 

Erityisellä rakkaudella kertoi äiti meille kasvattiäidistään, tuosta viisaasta naisesta, joka hoiti suurta maatilaansa Hämeessä ja oli paikkakuntansa taloudellinen ja henkinen johtaja. »Moster Maria oli oikea naisasianainen» sanoi äiti vanhoilla päivillään. »En minä turhaan asettanut häntä teille, lapseni, esikuvaksi». 

Maria Fredrika kuoli vuonna 1841 ja miehensä vuonna 1846. Kartano siirtyi testamentilla Maria Fredrikan veljelle Gabriel Detlöf Wikmanille. Tämä toi mukanaan emännäksi Anna Haberzettelin (s. 1824), joka jäi leskeksi jo syksyllä 1857. Kartanossa kanssaan asui mamselli Carolina Fredrika Sofia Holmstén (s. 8.3.1821). (RK Sysmä 1851-60 II, s. 694) Tämä oli menettänyt kappalaisisänsä kuusivuotiaana Luhangassa ja äitinsä Kristina Elisabeth Hassel kuoli Sysmässä 28.12.1834. Todennäköisesti muistitieto siitä, että Carolina Fredrika Sofia oli yksi Marie Wikmanin holhoteista pitää paikkansa.

Muistitieto on jälleen Tilma Haimarilta, joka asui kaksi kouluvuottaan 1877-79 Helsingissä Annan ja Fredrikan taloudessa. Haimarin aineistosta Tyyli Tuulion kirjoittamassa elämäkerrassa Tilma Haimari. Karjalan tytär (1952) kerrotaan, että Fredrique-täti puhutteli leskieverstinnaa tädiksi,

mikä arvo kuului Suurenkylän emännälle, mutta Fredrique-täti oli johtava henkilö näistä kahdesta, hän määräsi kerta kaikkiaan yhteiset kannanotot, olli sitten kysymyksessä ruoka tai vaatteet, Hufvudstadsbladetin kirjoitukset tai kirkkoherra Bengelsdorffin saarnat, joita kuulemaan he vaelsivat niin verkalleen, että nuoren Tilman täytyi kulkea edestakaisin pysyäkseen tahdissa. Anna-täti ei koskaan lausunut mielipidettään ennen kuin Frederique oli ilmoittanut omansa. He pukeutuivat aivan samalla tavoin - paitsi että kookkaammalla Frederiquella oli liivissään yksi nappi enemmän kuin Annalla. Anna-tädille kuului kuitenkin se kunnia, että hän ensimmäisenä - tasan viittä vaille seitsemän - astui huoneestaan ja asettui kahvipöytään, johon Mari tasan seitsemältä toi kahvipannun ja kerman ja Frederique samanaikaisesti kahvikupit ja sokerirasian. Koulutytölle tämä minuutilleen määrätty päiväjärjestys tietenkin oli oivallisena kasvatuksena täsmällisyyteen. 

Tyttöromaanin henkilöiksi sopiva tätipari kohteli kodin nuorta suojattia erittäin herttaisesti. Hän sai asua ruokasalissa, missä hänellä oli oma väliseinällä erotettu soppensa. Hänen ruoastaan, vaatteistaan ja viihtymyksestään pidettiin huolta tavalla, joka liikutti häntä vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Vähäisintähään nuhdetta tai epäystävällistä sanaa ei jäänyt hänen mieleensä. (s. 35-36)