torstai 6. huhtikuuta 2023

Videon vetovoima historian kertomisessa?

Tiistaina kävin Espoon puolella Hanasaaren kulttuurikeskuksessa kirjajulkistuksen houkuttelemana. Selvisi, että Mårten Hårdstedtin uutuusteos Finlands svenska historia on tiivistys SLS:n 2010-luvulla (suomeksikin) julkaistusta tutkimussarjasta Suomen ruotsalainen historia. Hårdstedtin esityksestä ja sitä seuranneesta paneelikeskustelusta ei irronnut mitään kirjoittamista, mutta tilaisuuden aloittanut sanoi jotain mielenkiintoista. (Pahoitellen, etten noteerannut henkilötietojaan.)

Nimittäin, että Hanasaaren YouTube-kanavalla videot Suomen ja Ruotsin historiasta olivat saaneet 200 tuhatta (tms.) katselua. Mikä tietenkin kuullostaa komealta, jos ei roiku Youtubessa jatkuvasti. Kuten minä. Mutta ennen numeroiden kontekstointia, tarkistetaanpa niiden paikkaansapitävyys. Pientä käsityötä, mutta tällaista tein pari vuotta työkseni, joten meni vanhasta muistista.

Tulokset olivat mielenkiintoisia useilla tavoilla. Ensinnäkin puhujan väite stemmasi julkisiin näyttölukuihin, mutta erikoisella tavalla. Kyseessä oleva videoproduktio julkaistiin alunperin syksyllä 2019 ruotsiksi ja suomeksi 20 videon sarjana. Kerätessäni alkuperäisten pätkien pienehköjä lukuja tilanne näytti tosi heikolta, kunnes etenin yhteenvetoihin. Lokakuussa 2020 julkaistu Suomen ja Ruotsin historia on lähtenyt pyörimään lähes 155 tuhatta kertaa. Huomattavaa eroa muihin videoihin selittänee joku markkinointiaktiviteetti. Koosteen kesto on puolitoista tuntia, joten veikkaan, että huomattavasti harvempi on katsonut sen loppuun asti. 

Läpikäynnissä selvisi myös se, miksi videot olivat tulleet "äskettäin" uudestaan tilaussyötteeseeni. Kyseessä oli uudelleenjulkaisu, joka oli puhuttu riikinruotsilla! Sillä eihän ruotsalaiset suomenruotsia kuuntele? 

Kieliversiot yhteenlaskien saadaan kokonaiskuva, joka satunnaisuuden ja YouTube-algoritminkin huomioonottaen kertoo jotain historian jaksojen vetovoimasta tai vetovoimattomuudesta.

Vihdoin luvattuun kontekstointiin. Valtaosa videoista on siis saanut kieliversiot yhteenkin laskettuna alle 2500 katselua (tai tarkemmin sanottuna katselun aloitusta). Jos tätä vertaa tietokirjallisuuden myyntilukuihin, saavutettavuus on huomattavan hyvä. Mutta jos vertailukohdaksi ottaa englanniksi puhutun YouTube-videon kanavalla, jossa on jatkuva "esiintyjä edellä" tuotanto, luvut ovat surkeita.  Esimerkiksi tuore video Lapuanliikkeestä keräsi kanavalla Irish in Finland: History, Myths & Culture 17 tunnissa 1420 katselua. Kahdessa kuukaudessa saman kanavan video ristiretkistä on kerännyt 2207 katselun aloitusta, mitä voi (ilahduttavasti) verrata siihen, että Mårten Hårdstedtin samasta aiheesta på svenska pitämä esitys på Svenska Historiedagarna 2019 on tallenteena saanut lähes 3500 katsojaa.

Rehellisyyden nimessä lukuja pitää myös tietenkin verrata omaan kevään 2021 Päivän lehti -kokeiluuni. Luvut ovat minimaalisia verrattuna Hanasaaren pätkiin eikä eroa todellakaan selitä aika vaan ammattitaito. Tai ehkä aihe? Kunhan ehdin, kokeilen vielä Helsingin historiaa.

Kiinnostuitko siitä, mitä YouTuben syövereissä on? Soittolistoillani pääsee suoraan historiaan.

Ei kommentteja: