Oli kaksi talonpoikaa yhdessä kylässä, joista toinen talon tavaroineen isältä perinyt, toinen työllä ja säästäväisyydessä tyhjästä alkain talon omistajaksi tullut. Vaan vielä maanki omistajana puuttu hänellä alussa voimaa, niin peltojansa muokata, jotta olisivat aina täydeksi vuoden tarpeeksi kasvaneet. Niin kerran kävi rikkaalta läheiseltänsä lainaa kysymään. Tämä, heti itseänsä toiseen verraillen ja paljoki parempana pitäen, sano "miksi et muokkaa maitasi ja toimita asioitasi minun mukaan. Etkö näe, minkälaisen kasvun perin minä pelloiltani?" Toinen vastasi tähän: "Hyvä purresta puhua, venehestä vettä juoa". (Mehiläinen 5/1836)
"Ainako on äänesi nuin käriänä?"
"Ompa se kyllä"
"Pienuuestako se on ollut laskeuksissa?"
"Saivat minun paremmallani ollessa keväillä aina lohipatoja kahlaamaan. Siitä mulla ääni turmeusi."
"Mikä oli pakko ruveta siihen koiran virkaan (kahlaajaksi)?"
"Henki on eläkkeen poika." (Mehiläinen 12/1836)
Työ tekevän, kisa näkevän. "Kyntämistä niin vaikiaksi työksi hoetaan - sano kerran pieni varsa - minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä." "Niin toki oletki, vastasi emo, kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni." (Mehiläinen 6/1836)
Olemma kuulleet mainittavan muutamasta seurakunnasta, jossa oli senlainen keskinäinen välipuhe ja suostumus toimeen saatu, ettei kenenkän naida, ennen jonkun vähän tavaraa koottuansa, jolla voisi vähintäi vuoden elää. Eikä saanut kukaan huoneesensa ottaa niitä, jotka tätä suostumusta vaston naimisiin menivät. Emme tiedä, lie'kö toko oikein sovelias semmoinen suostumus ollut, vaan se on tiedoksemme tullut, että samassa seurakunnassa oli tavallista vähemmin köyhiä ja kerjäläisiä. Ja semmoisista sulhasmiehistä ei enää kuultu konsa puhuttavan, joilla oli: Lainalakki, lainatakki, lainakintahat käessä, lainakihlat kintahissa. (Mehiläinen 12/1836)
Valmis vaivanen sotahan, kernas köyhä kuolemahan. Vaivasella sotaan lähtiessä ei ole kodista ja tavoista suurta huolta, jotka itsen poissa ollessa voisivat vihollisen käsiin joutua eli ilman menettyä. Sentähden onki köyhäin kansakuntain kaikkina aikoina nähty olleen mieluisia, urhollisia sotioita, vaan rikkaaksi tultua entisen urhollisuutensa menneen. (Mehiläinen 8/1836:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti