Suomalaisista lehdistä ehti ensimmäisenä Helsingfors Dagblad kertomaan 30.3.1869, että eräs kultasepän kisälli Savonlinnasta, "luutnantinpoika" Gustaf Fagerman vaimonsa Annan kanssa oli tuonut esiin arpalipun korkeimpaan voittoon arpajaisissa Pietarin lapsenhuoneen hyväksi. Voittosumma oli 50000 hopearuplaa venäläisinä palkintovelkaseteleinä. Pikku-uutinen tuli luonnollisesti toistetuksi sitten useassa sanomalehdessä.
Oliko summa iso? Miksi luutnantinpoika on lainausmerkeissä?
Suomen suuriruhtinaskunta käytti vuonna 1869 markkaa, joka oli sidottu hopeaan eikä rupliin. Vaihtokurssin luulisi olevan jossain historiallisessa tilastossa, mutta kun en sellaista löytänyt laskin maaliskuussa 1869 sanomalehdessä mainittuen summien perusteella, että yksi hopearupla oli 3,44 markkaa. Stemmaa kohtuullisen hyvin siihen, että 1865 hopeamarkka oli määritelty neljäsosaksi hopearuplasta. Eli arpajaisvoitto tuolloisissa markoissa 172000 ja Rahamuseon laskurin mukaan nykyeuroissa hieman yli 800000. Muunnoksen tarkkuutta voi kyseenalaistaa, mutta eiköhän kyseessä ollut merkittävä summa.
Eli syytä tutustua Gustaf Fagermaniin. Jos sanomalehden lainausmerkkien käytön jättää huomiotta ja hyppää Hiski-hakuun vaikuttaa todennäköiseltä, että kyseessä on Savonlinnassa 18.6.1837 luutnantti Gustaf Fagermanille ja kakkosvaimolleen Margareta Seppäselle syntynyt poika, joka sai etunimet Johan Gustaf. Mutta haut digitoiduissa sanomalehdissä ja FamilySearchin indeksoinneissa paljastavat tämän päätyneen tehdastyöläiseksi Helsingin pitäjään.
Yksi FamilySearchin osumista on Savonlinnan lastenkirja, josta näkyy, että perheseen kuuluu myös 20.9.1841 syntynyt Gustaf, joka lähti Pietariin vuonna 1852. Tämä kuullostaa mieheltä, joka voisi olla 17 vuotta myöhemmin venäläisen arvan ostanut kultasepän kisälli Savonlinnassa. Kirkonkirjoja ei ole digitoituna tuolta ajalta, joten varmistus odottaisi arkistossa.
Mutta kukapa sinne jaksaisi lähteä, kun voi pari tuntia verkkoa kaiveltuaan löytää Helsingin henkikirjasta vuonna 1890 hammasteknikon G. Fagerman, joka on syntynyt vuonna 1841, ja jolla on vaimo nimeltä Anna (U:118 s. 442). Kultasepän muuntuminen toiseen käden näppäryyttä vaativaan ammattiin vaikuttaa uskottavalta yhteydeltä arpajaisvoittajaan.
Hammaslääkärinäkin esittäytynyt Fagerman ilmaantui Pietarista Helsinkiin keväällä 1872 (Hbl 2.4.1872). Ilmoituksissaan on sittemmin vaihtelevasti viittauksia tekniseen ja hoitavaan työhön. Fagerman kävi välillä muuallakin Suomessa, ainakin Jämsässä ja Tampereella, josta oheinen ilmoitus Tampereen Sanomista 10.5.1883.
Vaimonsa Anna o.s. Dobschewitz ei viihtynyt Suomen puolella, ja otti ja lähti. Gustaf Fagerman kuulutti peräänsä keväällä 1882 saadakseen avioliittonsa purettua. Tässä hän ilmeisesti onnistui, sillä kolme vuotta myöhemmin hänen ja Anna Helena Pyykkösen kuulutuksista kerrottiin sanomalehdissäkin (Finland 26.4.1885 Finland). Jompi kumpi Anna oli vaimonaan Vladimirinkatu 18:ssa vuonna 1890.
Käyttäisitkö sinä jättipotin kouluttautuaksesi tekohampaiden tekijäksi? Saikohan Fagerman voiton edes käsiinsä?
4 kommenttia:
Fagerman kuoli 23.2.1904 Helsingissä. Perukirjassa voisi olla lisätietoja mutta vaikka se löytyy perukirjadiaarista (http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77233181), niin diaarissa ei ole perukirjan numeroa. Mitähän se tarkoittaa?
Vaimo Anna Helena kuoli 1918: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=76531833. Hänen perukirjansa löytyisi varmaan arkistosta mutta digitoinnit päättyvät harmittavasti vuoteen 1917.
Kiitos hienovaraisesta vinkistä itselleni uuteen ja erinomaisen hyödylliseen digitoituun lähteeseen! Mitäs julkaisemattomia tekstejä helsinkiläisistä minulla onkaan...
Niin siis diaarista puuttuvasta numerosta en tiedä mitään, mutta HKA:n listoissa Fagermanin kohdalla on avioeroon liittyvä inventaario numerolla 8163, jonka nyt tietenkin avasin. Rahaa on, joko arpajaisvoiton tai yrittämisen jäljiltä. Ja listaus voisi kiinnostaa hammaslääkärityön historian tutkijoita. Päällimmäisenä 1250 tekohammasta!
Kiitos - ja taas opin uutta: että "perukirja" voi olla tehty vaikka henkilö ei ole vielä kuollut!
Lähetä kommentti