Saatuani kriittisimmät tutkimustoimenpiteet tehtyä suuntasin Norrköpingin kaupunginmuseoon, jossa onneksi sattui olemaan ilta-aukiolo juuri viimeisenä eli toisena päivänäni. Ei suurempaa yleisöryntäystä, joten saatoin ylhäisessä yksinäisyydessäni lukea seinätekstejä ääneen, mikä helpottaa ruotsin ymmärrystäni.
En odottanut massiivista museota eikä kaupunginmuseo sellainen ollut. Yläkerrassa oli vaihtuvana näyttelynä suomalaiset sotalapset (joista olin juuri samana aamuna lukenut jutun sanomalehdestä). Pysyvää näyttelyä oli kerroksessa kaksi huonetta. Toisessa esihistoriaa neljän arkeologisen kohteen ja "henkilön" kautta ja toisessa vastaavasti historialliselta ajalta neljä pointtia henkilöineen, jotka sai nappia painamalla puhumaan. Riisuttu malli toisaalta helpotti ymmärrystä ja toisaalta jätti harmisttavan paljon avoimia kysymyksiä.
Kuten, minkä tekstiilin kopio oli seinällä? Toi tietenkin mieleen Maskun alttarivaatteen rekonstruktion.
Ja kirjastotunneissani ei tullut vastaan perusteellista selvitystä taustakuvana käytetyn Suecian kuvan elementeistä. De Geerin talo pitäisi olla mukana, mutta missä? Ja mikä on Wåhltornet?
Jo edellisissä postauksissa vilahtaneet pienoismallit kaupungista keskiajalla ja 1700-luvulla sen sijaan auttoivat ymmärrystä merkittävästi. Otin kymmeniä kuvia, vaikka eiväthän ne vastaa kokemusta paikan päällä eivätkä ole julkaisukelpoisia.
Alemmassa kerroksessa oli joitakin kertoja nähty "kurkistelemme epärealistisen suurista ikkunoista käsityöläisten pajoihin" -installaatio. Juuri kun olin poistumassa alueelta viimeisellä seinällä esiteltiin välskärit. Ja väitettiin, että jo 1600-luvun puolivälissä parturit alkoivat olemaan vain partureita ja jättivät muun leikkelyn muille. Täyttä potaskaa yleensä ottaen sekä erityisesti Norrköpingissä, jonka stadskirurgie/barberare meni esiäitini kanssa naimisiin 1700-luvun alussa. Ihan omin silmin olen nähnyt molemmat termit häntä kuvaamassa alkuperäisissä lähteissä. Muistaakseni.
Feikkikaupungista tuli tietenkin mieleen Tampereen Werstas ja vielä enemmän siksi, että olin aiemmin kävellyt läpi kaksi tekstiiliteollisuuden koneita esittelevää hallia ja törmäsin vielä höyrypannuunkin. Minähän olin vasta tämän jälkeen menossa Arbetets museumiin, joka on toisella puolella vesiestettä?
No, onneksi en kiirehtinyt seuraavaan museoon vaan kiersin kaupunginmuseon kaupan rauhallisesti. Sieltä nimittäin löytyi esivanhempieni asuinpaikkaa Tyskebackenia esittelevä arkeologinen julkaisu! Joka ei ollut tullut vastaan Norrköpingin kaupunginkirjastossa. Luettelon mukaan pitäisi olla paikalliskokoelman huoneessa, jonka mielestäni kävin huolellisesti läpi. No, minun huolellisuutenihan on mitä on. (Mistä myöhemmin lisätodistus, kun huomasin, että kirja oli myös Helsingissä yhdessä kirjastossa. Miksei tullut Norrköping-hakuihin esille? Olisin voinut siitä etukäteen katsoa hienoa karttakohdennusta ja välttää kaupunkiympäristön hahmotusongelmat.)
Eli ostoksen kanssa Arbetets museumiin, josta en saanut mitään irti. Monet vaihtuvista näyttelyistä ei käsitellyt historiaa ollenkaan. Ja jotta museoiden välinen rajanveto olisi mahdollisimman epäselvä, täällä kerrottiin kronologisesti Norrköpingin 1900-luvusta, josta ei kerrottu kaupunginmuseossa mitään.
Pikkasen kirosin matkani suunnitelijan (eli itseni) huolimattomuutta (taas) kun selvisi, että pikkusaaren toinen museo olisi ollut aamupäivällä auki. Sitä saa, mistä maksaa. Suunnilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti