AR 8: Arkeologiaa lääninmuseossa yllättävän paljon

Kalmarin toinen kohde oli myös suosituksen saanut Kalmarin lääninmuseo. Tiesin etukäteen vain, että esillä on huhtikuun lopulla julkisuutta saaneen Öölannin Sandby borgin löytöjä. (Ellet tunne tapausta, lue Kalmistopiirin artikkeli tai katso ruotsiksi puhuttu video.)

Avoimin mielin pääsymaksun jälkeen tutustumaan. (Norrköpingissä museot olivat ilmaisia, sillä suunnattu kai omille asukkaille.) Alakerran täytti Kronanin hylystä nostetut tykit. Ilmeisesti joku on näistä kiinnostunut?

Siirryin ylöspäin Sandby borgin pariin. Näyttely oli sopivan kokoinen ja hyvin tehty. Esineet vakuuttivat Öölannin rikkaudesta kansainvaellusajalla.

Suurin osa väitteistä esitettiin perusteluineen. Kuten, että ruumiiden ja tavaroiden paikalleen jättö viittaa siihen, että surmaajat olivat lähiympäristöstä ja pystyivät valvomaan, ettei paikkaan mentäisi. Naisten puuttuminen luurankojen joukosta on luontevinta selittää sillä, että heidät on viety vangeiksi yleisine seurauksineen. Vaikka muukin on mahdollista.

Saman kerroksen toisella puolella oli aika jännittävän ja jännitteisen asetelman näyttely kylmästä sodasta Kalmarin läänissä. Tavallisesta elämästä tuli jotain suurempaa. Valitettavasti minulla ei ollut aikaa tutustua tähän kunnolla, sillä vertailu Suomeen olisi varmasti ollut hauskaa/hedelmällistä. Skippasin myös valokuvanäyttelyn. Kolmas juttu alueella oli lapsille suunnattu kokonaisuus Kronanista. "Ai, tää jatkaa niitä alakerran tykkejä."

Joo, ja KOKO kolmas kerros oli Kronania. Erinomainen näyttely, mutta vaikka pariin otteeseen vakuutettiin esineistön olevan ainutlaatuisen rikasta, minusta kokonaisuus oli hyvin samanlainen kuin Vasa-museossa. Seinätekstien mukaan täälläkin suunnitellaan erillistä Kronan-museota ja olisihan se kiva, jos lääninmuseoon mahtuisi jotain muutakin?

Koska 1600-luku on kirjaprojektissani vahvasti mukana keskityin hakemaan paljoudesta itselleni merkityksellisiä esineitä.

Luulisi Vasa-museossakin olevan esillä täiharja, mutta tuntui uudelta jutulta.

Tämä trumpetaarin rintalaatta (tai mikä lie oikea termi) oli ehdottomasti näyttelyn tärkein juttu. Esi-isäni oli nimittäin trumpetistina ratsuväessä vain kymmenen vuotta Kronanin uppoamisen jälkeen. Oliko hänelläkin moinen? Kuka tietää?  Lähetin kotiin päästyäni tiedustelun Arméemuseumiin. Intendentti Martin Markelius vastasi, että yhdistäminen trumpetistiin on hyvin todenäköisesti virheellinen. Vastaavia käyttivät vain ylimmät upseerit. Mutta kumpaa museota uskoisin...

Vitriinin toisella puolella oli heikossa hapessa oleva trumpetti, joka tietenkin kiinnosti myös.

Ruotsin vanhin viulu oli ihan vaan yleisesti kiinnostava.

Ja tämä kenkä style. Hattukuvani ei tekstiilihuoneen hämärässä onnistunut enkä usko, että se olisi selventänyt 1600-luvun hattumuotoilun minulle aiheuttamaa päänsärkyä.