Haritun paali

Usein tehdään jutun juurta edelleen elävistä ilmauksista, jotka perustuvat kauan sitten hävinneisiin käytäntöihin. Ihmetellä voisi myös kadonneita ilmauksia, jotka kuvaavat edelleen tuttuja asioita. Jälkimmäisiin kuuluu Haritun paali.

Mahdollisesti ilmaisu on jossain Turun lähistöllä edelleen käytössä, mutta itselleni se oli täysin outo tullessaan vastaan Tähdessä 26.2.1867. Lehden toimittaja oli nostanut sen esiin löydettyään sanat Lönnrotin juuri painoon menneestä sanakirjasta.

Määrittelyn bileiksi, joissa kukin maksaa oman osuutensa, toimittaja hyväksyi. Hän vaan halusi taustoitaa ilmaisua paikallistiedollaan.

Niille tuon kirjan lukioista, joille tuo sana ja sananparsi on outo, saamme tiedoksi ilmottaa, että Harittu on rusthollin nimi. Se on Nummen eli S:t Karinan pitäjässä, noin puolen penikulman paikoilla Turusta. 

Sananparsi sai alkunsa seuraavaisesta tapauksesta: Niinä aikoina kun maassamme käytettiin sanaa "kuninkaallinen" enemmän kun "keisarillinen", tuli Haritun varakas rusthollari ilosena Turun sen aikaseen paraaseen ravintolaan, joka oli Seippel'in, ja pyysi kuninkaallisen päivällisen itsellensä ja kumppanillensa. Se annettiin niin uljas kun mahdollista, ja koko aterian ajan kesti soittamista. 

Kuinka monta vierasta Haritulla oli kestissänsä, emme tiedä, mutta kun makson aika tuli, ja Harittu havaitsi päivällisen kalliiksi, vaati hän vieraitten maksamaan heidän osansa. Nuo ei tahtoneet siihen myöntyä, mutta Harittu ei helpottanut siitä, vaan sanoi: "kukin kuppinsa maksakoon." 

Tuosta on sitte täällä Turun puolessa tullut sanan tavaksi kutsua sitä Haritun paaliksi, kun ravintolassa pidetyssä kestissä kukin vieraista maksaa osansa.