Onni Wetterhoff kertoo tarinassaan Puutis'en ilvesajo Kalvolassa joulujuhlina 1882 (Saloilta ja vesiltä I-II. Metsästys- ja pyyntiretkiä) ohimennen tapaninpäivästään:
Muutamia päiviä ennen joulua tuli Sääksmäeltä Rommun rusthollin isäntä minua tervehtimään. Hän esitti, että pyhäin aikana tulisin koirieni kanssa Kalvolan sydänmaille, sillä meille molemmille tuttu ja muuten hyvin harjautunut metsästystoveri, torppari Haaranoja, oli hiljan Rommun isännälle ilmoittanut nähneensä useiden ilvesten jälet. Pari viikkoa sitten oli Rompu itse samalla salolla tappanut kaksi ilvestä ja kolmatta kauan ahdistanut, kunnes sudet kesken ajon hyökkäsivät koirain kimppuun, repivät ne palasiksi ja söivät suuhunsa, ennenkuin jälkiä seuraava Rompu ennätti sille paikallekaan, jossa tuo verinen leikki oli tapahtunut. Kovin valitteli hän tätä tuskin korjattavissa olevaa tappiotaan ja pyysi nyt pyhien ajaksi saada yhtyä minuun ja koiriini.
Sovimme niin, että Rompu lähettää sanan Haaranojalle ja pyytää häntä tutkistelemaan tienoota, jotta meillä, paikalle tultuamme, olisi
jotakin viittausta suunnasta, jonne oli lähteminen. Jos Haaranoja
jostakin syystä tahtoi siirtää metsästysaikaa tuonnemmaksi, niin
antaisi Rompu minulle siitä tiedon; muuten matkustaisin niin pian kuin
mahdollista kaupungista.
Mitään sanaa ei tullut, ja toisena joulupäivänä matkustin minä kolmen
koirani kanssa Kuurilan asemalle. Koiria kaulavitjoista taluttaen
astuin jalkaisin pari virstaa Rommun luo, ja tapasinkin isännän
kotoisalla. Hän tervehti minua sydämmellisesti ja kertoi Haaranojan
samana päivänä sydänmaalta ilmoittaneen myöntyvänsä tuumaan.
Kauan tuumailtuamme, päätimme vasta seuraavana aamuna matkata
metsämökille. Sen sijaan valjasti Rompu pulskan juoksiansa ja niin
ajoimme erään pitäjäläisen luo ja vietimme siellä hupaisen pyhäillan
jouluiloineen, kuten vanhanaikuisten ihmisten tapa on. Illan kuluessa
sateli hiukan lunta, joten sekin näytti suosivan huomenaamuista retkeämme ja kun myöhään yöllä palasimme kotiin, oli taivas taas kirkas, ilma talvinen ja raitis, niin että lämpömittari näytti 12 astetta kylmää.
Talvimaisema vuodelta 1890 Tukholman lähistöltä.
RAÄ, Flickr Commons.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti