Videota katsoessa selän taakse jää esineaikajana, jota en tälläkään kertaa huolellisesti tarkastellut. Mutta huomasin lyijykynän, joiden historiaa yritin melko epätoivoisesti kartoittaa vuosi sitten. Esinetekstin mukaan kyseessä oli vuodelta 1764 nürnbergiläinen lyijykynä, joita oli myyty 10 kappaleen nipuissa. Ehkä samanlaisia tälläkin puolella lahtea?
Mukavaa nähdä esimerkki tyylistä, johon törmäsin Siperian pukeutumiskulttuuripiirroksissa 1700- ja 1800-luvulta. Siis ihan oikeasti pohjoisen lapset puettiin eläintä muistuttaviin vaatteisiin. Esinetekstin perusteella tämä vaate oli 1800-luvun alusta Kamtšatkasta. Ja
"The hood decoration indicates a belief characteristic to tribal people that when identifying with a certain animal as faithfully as possible, the animal's abilities are transferred to that person."
2 kommenttia:
"Baltiansaksalaisuutta ei tuoda missään esille?"
"Ainoakaan väestönosa ei ole yhtä suuressa määrin ollut piikkinä kansamme lihassa kuin baltiansaksalaiset. 13. vuosisadalta lähtien ensimmäiseen maailmansotaan asti he olivat olleet maan todellisia hallitsijoita. Heillä oli ollut niin suuri valta ryöstää, käyttää hyväkseen ja sortaa maan varsinaista väestöä, että tuskin kenelläkään länsieurooppalaisella feodaaliherralla tiedetään koskaan sellaista olleen."
Ants Oras: Viron kohtalonvuodet, suom. Esmo Ridala.
K.J.Gummerus, Jyväskylä 1958
Aivan. Mutta jostain syystä tämä on näkymättömissä niissä museoissa, joissa olen käynyt ja katsonut tarjontaa tällä silmällä. Mahdollisesti siksi, että halutaan luoda kuvaa yhtenäisyydestä ja/tai keskittyä Neuvostoliitto-ajan kärsimyksiin.
Lähetä kommentti