Maagisen ajattelun loppu

Viimeiset viikot olen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä (paitsi täällä) kertonut käyväni kesäyliopiston maagisen ajattelun luennoilla. Itseäni nimittäin huvitti ensivaikutelma, että kurssilla opiskeltaisiin maagista ajattelua, kun siellä tietenkin (!) käsiteltiin maagisen ajattelun muotoja ja ominaisuuksia.

Olin ajatellut, että saisin työkaluja mentaalihistorian käsittelyyn. Mutta päällimmäiseksi jäi oikean ja "väärän" tekemisen rajanveto ja sen ongelmat. Mikä on magiaa ja uskontoa? Mikä magiaa ja mikä tiedettä? Ja mikä historiantutkimusta ja mikä harrastelijahutkimusta, ei kun... (Erään kotitehtävän tekoon käytin Tuomas M. S. Lehtosen tuoretta blogikirjoitusta akateemisen maailman raja-aidoista.)

Historiaakin kurssissa tuli, lähdettiin "tosi kaukaa", kuten luennoitsija asian ilmaisi. Länsimainen korkeakulttuuri juurineen ei vaan jaksa minua kiinnostaa, vaikka tietenkin se on m.m. kristinuskon kautta suomalaiseenkin kansaan vaikuttanut. Mutta talonpojat vaimoineen eivät olleet (kai) kovin syvällä kabbalassa, tarot-korteissa, angelologiassa, astrologiassa, numerologiassa ja alkemiassa? Näiden esittelyyn käytettiin suurin osa ajasta ja vasta kurssin lopulla esitettiin "maagiseen ajatteluun liittyviä asioita", joista olisin toivonut kuulevani enemmän ja rakenteellisemmin.

Yllättävästi tuossa vaiheessa esiin tuli minulle tuttuja käsitteitä. Korkeakoulussa suorittamassani kurssissa esiteltiin heuristiikkoja osana realistisen päätöksenteon kuvausta. Sittemmin ne on toistettu lukuisissa "behavioristisen taloustieteen" artikkeleissa. Nyt sama lista oli magian piirteitä? Yhteen tullaan ja ympäri mennään. Kuinka kauan pitää odottaa, että luen historiantutkijan tekstiä, jossa eksplisiittisesti todetaan, että päätöksentekijät eivät ole vain/aina rationaalisia ja harkitsevia?

Tein yhden kotitehtävän numerologiasta ja olin ajatellut kirjoittaa siitä myös loppuesseen. Piti lähteä liikkeelle siitä, että nykyisin yleiset numerot eivät aina ole olleet olemassa. Menee filosofiseksi ja sitten muistin keskeneräisen talohistoriikin, tällä viikolla alkaneen hauskan verkkokurssin ja asuntoni katastrofaalisen tilan... Olin ehtinyt vaivata SKS:n verkkotietopalvelua kysymällä numerologiasta suomalaisessa kansanperinteessä ja kantamaan muutamia kirjoja kirjastosta, mutta nyt ne ovat siellä jo takaisin.  

Viimeisellä luennolla vilahti historiankirjoitus ajatuksia herättävällä tavalla. Luennoitsija totesi lääketieteen historian kirjoittajien olleen useimmiten lääketieteen ammattilaisia ja historian harrastajia. Enemmän ensiksi mainitusta kuin jälkimmäisestä (?) johtuen he ovat poimineet lääketieteen vaiheista esille nimenomaan nykylääketieteen siemenet ja jättäneet maagiset puolet samoista toimijoista sivuun. Toisaalta historiankirjoitus on aina jonkun puolen rajaamista pois...

Eikä tämä blogikirjoitus sisältänyt kaikkia ajatuksia kurssista. Innokkaasta pienen ryhmän keskustelusta sain oppia elävästä elämästä. Useammallekin osallistujalle olisi tehnyt mieli suositella Vesa Linja-ahon tekstiä Media, anna kyytiä huuhaalle, mutta uskontotieteen avoimessa ja tuomitsemattomassa hengessä lienee vaan parasta siteerata Eino Leinoa: "olkoon onnellinen onnestaan".

Kuva via George Eastman House, Flickr Commons