Suomen Kuvalehdessä 43/2014 oli mielenkiintoinen artikkeli hankkeista, joissa yritetään kirjata parhaillaan käynnissä olevien sotien uhrit mahdollisimman tarkasti. Näiden rinnalle tuotiin projekti Suomen sotasurmat 1914-1922. Sitä johtanut Lars Westerlund on todennut "Jos olisi ollut rajattomasti rahaa, tallentaisimme vieläkin. Aina löytyy lisää ja lisää." sekä "Kun tieto on kerran pantu paperille, se ei enää muutu." Pieni ristiriita?
Tekniikka&Talous nosti 31.10.2014 esiin Jan Kåhren paperista kirjoittaman lastentietokirjan Detta är en bok. Jutussa todetaan, että historiankirjoissa unohdetaan tekniikan merkitys kun keskitytään "politiikkaan ja kuninkaisiin".
Päivälehden juhlapäivänä 16.11.2014 Hesari pursui historiaa. En lukenut kuin murto-osan, johon sisältyi 1890-luvun kohdalta Ilkka Malmbergin toteamus "Matkustajien uutisointi on varmaan peräisin Yhdysvalloista, jossa on vahva paikallislehtiperinne." Heh-heh-heh. Siis eivät ollenkaan perintöä ruotsalaisten sanomalehtien 1700-luvun listauksista rajoja ylittäneistä ja satamaan tulleista? Vai olivatko nekin keksineet palstantäytteen Yhdeysvalloista? Jo ennen kuin Yhdysvallat olivat olemassa!?
Yliopisto-lehdessä 9/2014 Sakari Saaritsa huomauttaa, että 20- ja 30-lukujen "Ihmisten välinen apu toimi epätasa-arvoisesti. Siihen liittyi epävarmuuksia, nöyryytystä ja sitä politisoitiin." Siis "Menneisyydestä on vaikea löytää esikuvia yhteisöille, joille hyvinvointivalton toimintoja voisi siirtää. Kuitenkin poliitikot nostavat ajatuksen usein esiin."
Tommi Uschanov esitteli Hesarin kolumnissaan 23.11.2014 ranskalaisen hankkeen, jossa digitoidaan lähes 200 000 äänilevyä, joiden yli 700 000 esitystä tulevat verkkoon yleisön saataville. Marko Tikka kertoi Suomen tilanteesta yleisönosastokirjoituksessa 30.11. Sen mukaan Suomen äänitearkisto on käynnistänyt vastaavan hankkeen, jossa digitoidaan kaikki suomalaiset 78 kierroksen levyt, joita on julkaistu vuosina 1901-1961. Työ on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2016 mennessä. Päätöksiä aineiston saattamisesta verkossa yleisön saataville ei ole tehty.
Hesarin Tänään-sivulla 4.12.2014 esiteltiin kolme paikallishistorian harrastajaa, jotka ovat paikantaneet Helsingin hyppyrimäkiä. Tulokset ovat esillä verkkosivustolla.
Hesarin yleisönosastolla 5.12.2014 julkaistiin Mervi Tuomikosken näkemys siitä, että Helsinkiin tarvittaisiin kirjallisuuden museo tai säännöllisiä kirjallisia kiertoajeluita. Mielummin kiertokävelyitä kuin uusi museo, on oma mielipiteeni.
Itsenäisyyspäivän Hesarin kulttuurisivuilla nostettiin esiin Kalle Päätaloa, jonka renesanssiin olen itsekin törmännyt verkossa. Mutta en ollut kuullut Päätalon tyttärentyttären Vilja Päätalon lukuprojektista ja blogista, joihin aion tutustua. (Paljon ennen kuin tartun Päätalon tuotantoon.)
3 kommenttia:
Levyjen digitoinnista: "Päätöksiä aineiston saattamisesta verkossa yleisön saataville ei ole tehty."
Mielenkiintoista, kun nämähän ovat saatavilla (siltä osin kuin tekijänoikeudet sallii), ja ovat olleetkin jo hyvän aikaa:
http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/hankkeet/vuosisadanaanet.html
http://www.doria.fi/handle/10024/66373
Tekijänoikeuksien alaista materiaalia ei varmastikaan julkaista niin kauan kuin Teostolla ja Gramexilla henki pihisee.
Kiitos täydennyksestä! Lehtileikkeet ovat jo kierrätyskasassa, joten en pysty tarkistamaan (lue: viitsi tarkistaa) Tikan kirjoitusta. Mielikuvani kuitenkin on, ettei siinä kerrottu tekijänoikeusvapaiden digitointien jakelusta mitään.
Ei ole mitään tietoa tästä minullakaan. Vaikka olen itse alan harrastaja, niin kontaktit Suomen äänitearkistoon (joka perustettiin 1960-luvulla toimimaan silloin Suomesta vielä puuttuneen äänitteiden vapaakappalekirjaston korvikkeena, mutta josta minulla ei ollut tilaa mainita tekstissäni mitään) ovat jääneet satunnaisiksi.
Tuo maininta Teoston ja Gramexin hengen pihinästä ei kyllä koske kuin Teostoa. EU:ssa kaikki ennen vuotta 1963 tehdyt levyt ovat vapaata riistaa Gramexin (ja sen ranskalaisen vastineen ADAMI:n) kannalta, vaikka Teoston (ja Ranskan SACEM:n) hallinnoimat tekijänoikeudet levyillä esitettäviin teoksiin olisivatkin voimassa. Ranskan hankkeessahan tämä ei ole ongelma, koska yksityinen firma hoitaa digitointien jakelun, mukaan lukien SACEM-korvaukset, ja saa vastineeksi niistä syntyvän tulovirran.
Lähetä kommentti