keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Helsingin aineetonta kulttuuriperintöä

Itseäni harmittaa, kun  busseissa ja ratikoissa ei anneta heikompikuntoisille istumapaikkoja. Olen jopa toisinaan vaivautunut jaloilleni, vaikka ei kukaan muu...

Oletin, että kyse on "nykyajan" ongelmasta, mutta ilmeisesti ei. Tuulispäässä 19/1909 on Heino Aspelinin piirros raitiovaunusta
varustettu vitsillä "Tilaa tuli."
Raitiotievaununkonduktöri: Eikö herra tahtoisi luovuttaa paikkaansa rouvalle joka seisoo ulkopuolella.
Herra: Kernaasti, mutta minä olen vielä vähän heikkovoimainen, sillä pääsin äsken juuri pois kolerasairaalasta.
Seuraavassa silmänräpäyksessä oli vaunu tyhjä.
Ja pätkä Gunnar Mattssonin kirjasta Suomalaiset myötätuulessa (1964) paljastaa, että tilanne oli samanlainen jo ennen syntymääni.
Suomalaiset miehet eivät mielellään nouse seisomaan busseissa ja raitiovaunuissa luovuttaakseen paikkansa vanhemmille naishenkilöille.

Tästä on seurauksena se, että busseissa ja raitiovaunuissa on helppo erottaa suomenruotsalaiset miehet suomalaisista miehistä jos kaikki paikat ovat varattuja niin että vanhusten on pakko seistä.

Suomalaiset käyttäytyvät aivan normaalisti tietämättä lainkaan mistä on kysymys, kun taas suomenruotsalaiset tietävät sen että heidän kuuluisi nousta seisomaan, ja sen vuoksi he syventyvät lukemaan Hufvudstadsbladetia tai tuijottavat tarkkaavaisesti ulos ikkunasta, jotta näyttäisi siltä kuin heidän ei tarvitsisikaan tietää mitään vaunussa seisovista vanhuksista.
Siis suomalaista aineetonta kaupunkiperinnettä. Säilyttämisen arvoista?

Ei kommentteja: