Enimmäkseen postiluukusta työnnettyä

Mielestäni keskeytin viime viikon matkan ajaksi Hesarin jakelun, mutta kotona odotti luukusta törröttäen kaikki lehdet. Eivät olleet kutsuneet murtovarkaita, tällä kertaa.

Ennen lähtöä oli käynnissä sarjakuvafestivaalit. En edes poikennut, mutta ilmaisjakelulehti Metron mainoksesta huomasin sanan historia. Itse juttu alkoi "Kotimaiset sarjakuvantekijät tuntuvat yhä useammin kääntävän katseensa historiaan" ja mainitsi kärkeen Ville Rannan teoksen Kyllä eikä ei. Ulkomaille ja osin fantasisaan sijoittuvien sarjakuvien ohella esiteltiin Reetta Niemensivun uutuus Saniainen kukkii juhannuksena, joka kertoo vuonna 1928 Parkanoon iskeneestä kohtalokkaasta myrskystä. (Niemensivun aiemmista olen lukenut ainakin pienen vihkosen L. Onervan elämästä.)

Samana viikonloppuna ilmestyi Hesarin Kuukausiliite, jossa kuvin markkinoitiin Tarvaspäässä auennutta Sergei Prokudin-Gorskin näyttelyä. Pitäisiköhän käydä paikan päällä tarkistamassa miltä verkosta tutut kuvat näyttävät? Tässä blogissa kuvia on ollut esillä postauksissa Sunnuntaiksi Suomesta värikuvia , Sunnuntaiksi Suomesta kuvia, Sunnuntaiksi Suomesta kuvia, Suomesta sunnuntaiksi kuvia, Sunnuntaiksi Suomesta kuvia, Sunnuntaiksi Suomesta kuvia ja Löydettyä

Kirja-arvostelun otsikossa (HS 10.9.) todettiin, että "Kaksi dekkarikirjailijaa valitsi aiheeksi sota-ajan koston". Sekä Milla Ollikaisen että Max Mannerin "kirjassa kostetaan yli 70 vuotta sitten jatkosodan metsäkaartilaisille tapahtuneita kauheuksia".

Esa Juntunen (HS 11.9.) kiinnitti huomiota lähiympäristön dokumentointiin. "Tee siis kulttuuriteko, tartu kameraan ja seuraa, miten takapihasi, lähikauppasi tai bussipysäkkisi muuttuu." Samassa lehdessä haastateltiin Juha Nymania urbaanista löytöretkeilystä. Hänen bloginsa on Syrjäseutu.

Ruokasivuilla (HS 12.9.) "Krisa Lindgren pelastaa suomalaisia alkuperäislajeja jälkipolville". "Nyt työn alla on suomalaisen ryvässipulin ja Lemin perunan tekeminen tunnetuksi."

Herman Lindqvistin uutuuden När Finland var Sverige kannoin maanantaina kirjastosta kotiin. Hesarissa oli siihen liittyen 14.9. kirjailijan STT:n haastattelusta nosto : "Ruotsista ei olisi koskaan tullut Ruotsia ilman Suomea, ja Suomi luotiin Ruotsissa."

• Villi veikkaus 1: kirja käännetään suomeksi? 
• Villi veikkaus 2: Agricolan älyvapaa keskustelu kirjasta ei lopu ja suurin osa keskustelijoista ei koskaan tule lukemaan sitä.

Maanantain (16.9.) Hesarissa oli otsikko "Museot vetävät kävijöitä entistä enemmän". Oma katsaukseni museotilastoihin "ehti ensin". Lehdessä oli myös aukeaman verran Suomen puoluehistoriaa ja otsikon tiivistys "Puolueet muuttuneet vain vähän 150 vuodessa". Samassa lehdessä kerrottiin, että Masalan nuorisoteatteri oli lähdössä Sointulan kanssa Sointulaan. Toivottavasti näytelmä nähdään vielä uudestaan Suomessakin. (Viime kesän kokemuksestani kirjoitin tänne blogiin.)

Mielipidesivuilla Raija Markkula kertoo kiertäneensä kesällä keskiaikaisia kivikirkkojamme ja yllättyneensä kun "kirkkoja tuskin näki tiheiden metsiköiden keskeltä". Jostain syystä hän ottaa positiiviseksi esimerkiksi ei-keskiaikaisen ja muistaakseni tiilisen Tyrvään kirkon, joka "joka kohosi komeana kukkulan laella". Minusta viime käynnillä saman alueen Pyhän Olavin ja Pyhän Maarian kirkon ympäristöt olivat puuvapaita ja ainakin ainakin ensiksi mainittu näkyy pitkälle - vesiltä nähtynä. Enkä muidenkaan keskiaikaisten kirkkojen ympäristössä muista ylenmääräisesti puita. Mutta eikös Raamatussa sanotakin, että hirsi on jonkun silmässä?

Kuvituksena Ranskan teemaa ja eilen saamieni kotimaisten omenoiden muistoksi Paul Cézannen asetelma 1890-luvun alusta. The J. Paul Getty Museum, Los Angeles