Jos ei ole helppoa asettua 1800-luvun alun maalaislapsen paitaan, tuntuu lähes mahdottomalta kuvitella mitä oli pojan elämä Utön saarella. Onneksi yksi heistä kirjoitti muistelmansa. (Kartta yllä:
Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - Korppoo - Utö; N:o 1-2; isojako 1936-1936 (A42:36/18-39) )
Otto W. Lindholm syntyi Utön saarella 17.7.1832 tullivirkamiehen pojaksi. Hänen myöhemmissä muistikuvissaan kaikki saaren asukkaan osasivat ampua aseella. Ottokin harjoitteli jo lapsena ampumista ja 8-vuotiaana hänellä oli pieni vene, kompassi ja kaksi piilukkohaulikkoa, joiden kanssa hän lähti yksinäänkin lintumetsästykseen. Kuvaukset retkistä täyttävät tekstin ja vain ohimennen tulee mainituksi, että talvisin Otto asui äitnsä kanssa Korppoon pappilassa, jossa Otto sai perusopetusta.
Kun Otto oli 9-vuotias isä sai paikan Reposaaresta ja perhe muutti Poriin. Siellä Otto meni varsinaiseen kouluun, jossa hän ei saanut kavereita. Otto tuntuu paremmin viihtyneen satamassa, jossa yritti jo pestautua laivalle, mutta sai kuulla olevansa liian nuori.
Melko pian Poriin muuton jälkeen perhe koki tragedian. Joulukuussa 1844 kuoli kuudesta lapsesta vanhin keuhkotulehdukseen. Vuoden vaihduttua isä sairastui ja kuoli 9 päivän sairastamisen jälkeen.
Otto sisaruksineen muutti äitinsä kanssa tämän vanhempien luokse. Otolla oli jälleen vene, kalastusverkot ja ase. Hän oli nyt 12-vuotias.
Joku sukulainen oli Seilin sairaalan johtajana ja sovittiin, että Otto muuttaisi perheeseen saamaan lisää koulutusta. (Tekstin tietojen perusteella yksi perheen pojista oli Ylioppilasmatrikkelista löytyvä Frans Reinhold Carlsson.) Otto läpäisi ylioppilastutkinnon 15-vuotiaana. Perheen taloudellinen tilanne ei ollut kummoinen ja meri houkutteli. Yliopiston sijaan Otto pestautui laivalle ja seilasi maailmalle.
Hän tuli sieltä Suomeen aikanaan suorittamaan kapteenin tutkinnon, josta on muistelmissa myös mielenkiintoinen kuvaus. Mutta suurin osa sivuista käsittelee matkoja maailmalla. Aikanaan Otto W. Lindholm asettui asumaan Vladivostokiin. Ilmeisesti hän kirjoitti muistelmansa ruotsiksi ja ne kulkivat suvussa, kunnes tulivat käännetyiksi englanniksi ja julkaistuksi nimikkeellä Beyond the frontiers of imperial Russia - from the memoirs of Otto W. Lindholm. Verkosta löytyy kirjasta arvostelu.
2 kommenttia:
Olen nähnyt hänestä televisiodokumentin joskus Anno Dazumal. Siinä haastateltiin myös hänen siellä asuvia jälkeläisiään.
Hyvä, että mielenkiintoinen elämä on joskus saanut näkyvyyttä. Itselleni mies oli tuntemattomuus, johon törmäsin jollain verkkohaulla. Tuo elämänkertakin löytyi vain (tai ainakin helpoiten) Kansalliskirjaston Slavica-erikoiskirjastosta.
Lähetä kommentti