torstai 4. joulukuuta 2008

Joululahjoista

“Vanhoja tapoja on aina arvossa pitäminen, mutta varmalla rajoituksella, niin että sellainen tapa mikä menee liiallisuuksiin ja tavalla tai toisella saattaa pahennusta aikaan, on ehdottomasti joko kokonaan hyljättävä tai ainakin rajoitettava. Tuollainen menneiltä ajoilta peritty tapa on myöskin joululahjain antaminen. Se on maahamme ulkoa tullut, sillä kansa ei sitä ole tuntenut, eikä se vieläkään ole sanottavaa jalansijaa varsinaisen kansan keskuudessa saanut, joskin paikoitellen kansankin keskuudessa jo tätä nykyä joululahjoja jaetaan.

Säätyhenkilöt ja herrasperheet sitä vastoin käyttävät joululahjoja liiallisuuteenkin saakka. On tullut ikään kuin kilpailuksi eri perheitten välillä missä enemmin ja paraimpia lahjoja jaetaan. Ei siinä kyllin, että kukin perheenjäsen saisi yhden jopa kaksi lahjaa, joko kalliimpia tai helpompia, varallisuuden mukaan, joka olisi kohtuullista ja vanhan kauniin tavan noudattamista, mutta kun lahjain luku pitää nouseman kymmeniin, niin silloin on tapa muuttunut milt’ei poistettavaksi paheeksi.

Kukaan ei tahdo kalliina joulujuhlana olla toistaan huonompi, vaan koettaa hankkia niin paljon ja niin kallisarvoisia lahjoja kuin mahdollista, huolimatta siitä kannattaako varallisuuden tila sellaista tuhlaamista vai ei. Tosin lahjojen joukossa on paljon vähäpätöistä romuakin, joka ei kyllä maksa paljo, mutta toiselta puolelta on niiden arvokin sellainen, ett’ei niillä mitään tee tai ainakin ovat niin vähäpätöisiä ja mitättömiä, että hyvin voisi tulla ilman niittäkin toimeen ja harvoin kenenkään päähän pällähtäisi sellaisia esineitä muulloin ostaa kuin joulunäyttelyistä joululahjoiksi.

Tällainen menettely on kevytmielistä tuhlaamista, johon ei kukaan, ei edes rikaskaan, ole siveellisesti oikeutettu, mutta köyhän miehen olisi jo taloudelliseltakin kannalta katsoen siitä luovuttava, sillä jos perhe on suuri niin menee joululahjoiksi melkoisia summia, jotka voisi paljon paremmalla tavalla käyttää perheen hyväksi. Ja kieltämätöntä on, että meidänkin köyhässä maassamme tuo kaunis tapa on paheeksi muuttunut.

Jokaisella kauppiaalla täytyy olla joulunäyttely ja niissäkös on kamsua jos jonkin näköistä, niin että oikein silmiä häikäisee ja suuremmaksi osaksi kaikki sellaista ulkomaalaista romua, mutta kyllä kallishintaista, - kukapa nyt joulukiireessä ennättäisi kalleutta arvostella -, ett’eivät kauppiaat niitä muina aikoina edes pidä näkyvillä, sillä niitä ei kukaan kumminkaan ostaisi.“

Laatokka 13.12.1890
(Elävässä arkistossa tarjolla esitelmä Traditionen med gåvor på julen)

1 kommentti:

Suvi-Sadetta kirjoitti...

Uutta joululahjaperinnettä yritetään meidän perheessä laittaa alulle: Ei aineellisia joululahjoja kuin lapsille (ja vähän niillekään). Se että lahjanantamisella on pitkät perinteet, ei onneksi tee siitä millään tavalla pakkoa jatkossakin.