Otsikko kertoo olennaisen eli Miettinen analysoi ensisijaisesti maaliskuussa 1697 hirttäytyneen Erkki Matinpojan, Vampulan Matkusjoen kylän Paukkion tilan isännän, tapausta. Itsemurhaa seuranneen oikeuskäsittelyn lisäksi Miettinen kuvaa mikrohistoriallisella otteella Erkin elämää (s. 13-34) tavalla, josta talonpoikajuuristoa selvittelevän&esittelevän kannattaa ottaa oppia.
Loppupuolella (s. 93-94) selviää miten perhe selvisi eteenpäin:
Lähteenä tilan myöhempään historiaan on käytetty Iso-Iivarin talonhaltijaluetteloa, hienoa että on huomattu. Tosin kun Vampula on osa Huittisia eikö olisi voitu viitata myös Suur-Huittisten historian II osan luetteloihin?Erkin itsemurhasta ja 1690-luvun vaikeuksista huolimatta Paukkion tila pysyi Erkin jälkeläisten hallussa; hänen vanhin poikansa Heikki siirtyi talon isännäksi vanhempien jäädessä syytingille vuonna 1719. Tila oli aina hetkellisesti jonkun Erkin jälkeläisen lesken tai lesken uuden aviomiehen hallussa; suku piti kuitenkin kiinni tilasta ja vuonna 1794 se viimein lunastettiin perintötilaksi. Paukkio säilyi jakamattomana Erkin miespuolisilla jälkeläisillä aina vuoteen 1815 asti; tämänkin jälkeen toinen puolisko säilyi suvun hallussa ainakin vuoteen 1908 asti. Erkkiä vuonna 1696 ja 1697 painanut pelko omaisuuden ja tilan menettämisestä osoittautui siis turhaksi. Hänen lastensa ja lastenlastensa jälkeläiset ja myöhemmät sukupolvet tuskin tietävät tragediasta, joka tapahtui Paukkion pihamaalla 19.3.1697 ja johti ankaran oikeustuomion langettamiseen.
Liitteistä löytyy kriittinen kuvaus Tuomiokirjakortistosta ja linkki Kalmbergin karttoihin. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta löytyy näköjään myös Karta öfver Finland (Suomen yleiskartan ensimmäinen laitos vuosilta 1866-1873).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti