Svenska historikermötyet alkoi paneelikeskustelulla ”Från datorisering till digitalisering och AI: Förändringar av historievetenskapen 1950 till idag” eli aiheella, johon olen melkein kyllästynyt, mutta silti kuuntelin ja tein muistiinpanoja.
Tutuista teemoista tuli esiin "uusia" esimerkkejä. Sune Bechmann Pedersen kertoi vanhasta hankkeesta Sverige i andra världskriget (?), jossa 165 tuhatta sanomalehtiartikkelia toisen maailmansodan ajalta oli koodattu ihmisvoimin. Projektissa oli tehty 20-25 väitöskirjaa (?), mutta vain yksi oli hyödyntänyt koodausta. Myöhemmin häneltä kysyttiin oliko materiaali jäljellä ja ilmeisesti oli, mutta Bechmann Pedersen ei nähnyt sinää enää hyödyllisenä.
Kaivattiin pitäaikaisia strategioita aivan kuten viime viikon SHS-tilaisuudessa, josta muistutti myös Riksarkivetin edustanut Olof Karsvall, joka ohitti yleisökysymyksen arkistoista kohtaamispaikkoina.
Emma Pihl Skoogin puheenvuorosta kävi ilmi, että Tukholman kaupunginarkisto on vetänyt verkosta pois tuoreempia henkilötietoja sisältävää aineistoa, tekoälymallien pelossa. Hän totesi "man är så rädd i Sverige" kun yleisöstä ihmeteltiin GDPR-tulkintoja, jotka mahdollistavat julkaisun Amsterdamissa, mutta tekevät sen mahdottomaksi Ruotsissa. Kysyjä edusti arkistoja ja huomautti, että työväenyhdistykset ovat jo karsineet henkilötietoja sisältävää aineistoa arkistoistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti