Kaksinnainti ja sen mahdollisuus 1800-luvun lopun Suomessa (1/3)

Uudessa Suomettaressa arvosteltiin 14.1.1892 edellisenä syksynä ilmestynyttä K. A. Tawaststjernan romaania Hårda tider (Kovina aikoina), joka sijoittui nälkävuoden 1867 aikaan:

Jos taas tekijä luuli tarvitsevansa suuria kiertäviä joukkoja, saadaksensa mahdolliseksi sitä kaksinnaimista, johon toinen noista pohjalaisista tekee itsensä syypääksi, ja itse rikoksen peitetyksi, niin hän siinäkin erehtyy. Täällä ei ole niin helppo rakentaa avioliittoja kuin Amerikassa, eikä suinkaan ketään kuuluteta ja vihitä pelkän työpassin nojalla. Tuo "runollinen vapaus" on siis yhtä oikeutettu tahi epäoikeutettu minä vuonna hyvänsä. 

Sekä romaanissa että siihen perustuneessa näytelmässä Uramon torppa "houkuttelee pohjolainen Kalle Pihl toveriltaan Lehtimaalta papinkirjan ja menee tämän väärän todistuksen perustuksella toiseen avioliittoon" (Päivälehti 10.11.1892). Usarin arvostelija oli tietenkin oikeassa siinä, että tällainen oli harvinaista, mutta ei kuitenkaan aivan mahdotonta. Olen aikanaan kirjoittanut puhtaaksi uutisen vuodelta 1865 ja hakemalla löytyi muutama muukin tapaus.

Ensimmäisen alkuna voi pitää Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 13.7.1871 ollutta ilmoitusta, jolla kuoletettiin Joutsan kirkkoherranvirastosta petoksella otettu muuttokirja "n:o 18, Savitaipaleelle, syysk. 18 p:ltä 1870 torp. poika Kristian Tuomaanp. Ilvessaarelle". Viisi vuotta myöhemmin viipurilainen Ilmarinen uutisoi:

Kaksi-naimisesta oli viime lauantaina täkäläisessä poliisikammarissa esillä eräs juttu. On nimittäin tullut kuuluviksi että muuan työmies Ykspäällä, Ilvessaari nimeltään on joutunut syypääksi kaksinaimiseen. Mies on kotoisin Joutsasta Mikkelin lääniä ja on jo kahdeksan vuotta sitten, kuten tutkinnossa ilmi tuli, hyljännyt vaimonsa sekä sitten neljä vuotta senjälkeen nuoremman naimattoman veljensä papinkirjan avulla mennyt uusiin naimisiin Klemin pitäjäässä. Entinen vaimo kun oli täälläpäin matkalla käynneitten Joutsalaisten kautta saanut viimeinkin kuulla missä miehensä oleskelee ja että se myös on uusissa naimisissa, oli tullut tänne ja pannut asian poliisikammarin kautta kanteesen. Poliisikammari toimitti miehen linnaan. Ensimäisen vaimonsa kanssa oli miehellä ollut yksi lapsi, mutta se ei enää elä, jälkimäisen kanssa kaksi, vaan nekin ovat jo kuolleet. (Ilmarinen 14.6.1876)

Juttu eteni Viipurin hovioikeuteen, joka tuomitsi rautatievahtimies Otto Ilvessaaren menettämään kunniansa, istumaan 28 päivää vedellä ja leivällä sekä vuoden vankeuden Hämeenlinnassa (Ilmarinen 4.11.1876) 

Pari vuotta myöhemmin Vaasasta uutisoitiin kaksinnaimisen yritys: "Eräs merimies tässä kaupungissa, joka äskettäin kolmannen kerran kuulutettiin avioliittoon täällä olevan morsiamensa kanssa, aikoi samana päivänä viettää häitänsä, mutta estettiin siitä, kun kirkkoherran virastolle tuli sähkösanoma, että miehellä oli vaimo Saksassa." (US 11.10.1878) Myöhemmin julkaistun oikaisun mukaan merimies oli ottanut esteettömyystodistuksen mennäkseen naimisiin Danzigissa, mutta ei ollut solminut liittoa. Koska väitteelleen ei ollut todisteita, uusi liitto ei saanut kolmatta kuulutustaan (US 28.10.1878).